Vois vaan nukkua koko ajan

No niin, tuohon jalkaprässi hehkutukseen loppuikin tämän viikon treenit koska oon ollut flunssan kourissa. Sairaslomapäivällä tässä, sillä eilen nousi kuumekin mitä mulle ei yleensä koskaan käy nuhan aikana. Toisaalta hyvä, niin flunssa usein silä tavalla nopeampaa helpottaakin. Eilen illalla en viittinyt enää itteäni ennen nukkumaan menoa dropata koska ajattelin että kuoleepahan pöpöt helpommin kun nukkuu vain kunnolla ja antaa kuumeen tehdä tehtävänsä. Unta piisaskin 11 h eikä tehnyt tiukkaakaan ;)
Tänään oon pitänyt iisin päivän. Kävin koiran kans koirapuistossa ja annoin sen juoksennella tunnin verran siellä, kun ei oikein viitti itte nyt repiä lenkin lomassa itteensä. Harmittaa kun treenit on jääneet välistä, mutta minkäs teet. Ainakaan sydänlihastulehdusta en mene hommaamaan sieltä itselleni, se on varma. Huomenna vois tehdä aamupäivällä kevyen treenin ellei kuume enää tänään nouse. Sitten ennättäis sunnuntaille vielä vetästä kolmannen treenipäivän tälle viikkoa. Se ei ois paha saavutus tautisena!

Tällä viikolla muistui mieleeni taas yksi niistä positiivisista puolista miksi lähdin vuoden vaihteen jälkeen koeajalla pois entisestä työstäni johon sain vakipaikan. Se kun työstä ei saanut palautetta. Oon aina ollut ihminen joka kaipaa joko positiivista tai negatiivista palautetta ja tykkää siitä että työpaikalla asioista puhutaan suoraan. Oli tsemppaavaa lukea lehdestä kuinka joku potilaamme oli kirjoittanut mielipidepalstalle että olemme ihania hoitajia, inhimillisiä. Hän antoi meidän porukalle kiitosta työstämme kohdata ihminen potilaana oikealla tavalla. Kyllä taas jaksaa kaikki turhatkin narinat kuunnella työelämässä potilaiden suusta kun aina sieltä joukosta löytyy ihmisiä jotka ymmärtävät että parhaamme teemme potilaiden hyväksi :) Viime aikoina oon saanut niin rutkasti myös henkilökohtaista positiivista palautetta työstäni että oon kasvanut iloa ja ylpeyttä ammattitaidostani varmaan metrin verran ;) Kuukauden sisällä oon saanut henkilökohtaisesti työpaikalleni saakka tuodun halauksen ja kiitoksen naiselta jonka miehen elvytin hoitajakaverini kanssa onnistuneesti, jotta hän sai muutaman lisäpäivän elämäänsä eteenpäin, olen saanut myös positiivista palautetta kasvotusten kokeneelta lääkäriltä etä teen tunnollisesti työni, lisäksi mieleeni muistuu yhden välillä hyvinkin kriittisen mummelin kuiskaus minulle: sinä olet sellainen sielukas hoitaja. Se mummo oikein mietti kuinka sanansa muotoili ja mun mielestä tuo asia oli kauniisti sanottu.
Jottei nyt ihan kehumiseksi menisis (perusluonne kun on suomalainen) niin onhan sitä välillä hermot kireälläkin ja joutuu tiukkaankin sävyyn sanoa asiat potilaille jotta ne menisivät perille. Mutta koskaan en ole tuntenut että olisin ketään loukannut. Ykskin mummo kerran sanoi kun miltein huusin sille topakasti huonon kuulon vuoksi että nyt kuule yksi asia kerrallaan, että onpas hyvä kun sanoit minulle noin :D

Radiossa (oisko ollut NRJ?) puhuttiin tällä viikolla siitä kuinka suomalaisten pitää aina kieltää olevansa hyvä jossain. Jos esimerkiksi joku kehuu sun ulkonäköä pitää aina sanoa jotain vähän alentavaa takas vastaukseksi. Mun mielestä on oikein ajatella että monista asioista saa olla ylpeä ja ne pitääkin lausua ääneen. Okei! Olen ylpeä saadessani tehdä sairaanhoitajan työtä, olen ylpeä 8 v kestäneestä parisuhteestani kaikkinen sen ylä ja alamäkineen, olen ylpeä viihtyisästä kodistani jonka olemme mieheni kanssa rakentaneet ympärillemme, olen ylpeä vanhemmistani ja sisaruksistani. Ei se väärin oo! Lisäks oon ylpeä että oon omanlaiseni näköinen nainen ja osaan olla rohkeati oma itteni ja vielä pirun hyvännäköinenkin ! No joo .. :D