Voi suonenveto, miksi isket aina jalkaprässissä muistuttamaan olemassaolostasi!

Jostain syystä nämä salipäivitykset tapaa tulla näin jalkapäivinä. Johtuiskohan siitä että silloin on aina hyvä päästä hehkuttamaan, koska tykkään niin paljon tehdä jalkoja. Tänään taas super kova pumppi päällä jaloille koko ajan. Tai no, ekaks ajattelin että ei helvetti tästä tuu mitään. Tein reisikoukistajat 40 kg :lla ja siirryin sen jälkeen reisiojentajiin laitteessa johon ladoin kans 40 kg. Ei hemmetti, ei millään painoja liikkeelle. Siirsin 30 kiloon ja ei, ei vieläkään hievahdustakaan. Joku jätkä seuras mun toilailuja vierestä ja sanoi: "kannattais varmaan ottaa tuo tappi tuosta ylhäältä pois kun se lisää aina yhden 100 kg painoihin". Ups! Mistäs mä sen oisin voinut tietää. :D Ja sitten tuo saakelin suonenveto. Se iskee aina kesken hyvän sarjan vasemman jalan ukkovarpaaseen ja etuvarpaaseen. Ärsyttävää!
Joskus mietin kuinka mahtavaa vois olla reenata silmät kiinni laitteilla tai ainakin niin että ei tietäis yhtään itse millä painoilla tekee mitäkin sarjoja. Pään sisällä ajatuksilla on joskus turhan suuri vaikutus siihen mitä vauhtia tohtii painokiloja nostella. Joskus sitä vaan typeränä aattelee että en uskalla vielä koittaa suuremmilla painoilla kun vasta niin hetken oon tehnyt näillä... Vaikka täytyis pitää aina sellainen asenne mielessä että jumankauta mä oon kone!! :D

Viikonloppuna viettelin vapaita ja olin koko viikonlopun yksikseni kotona miekkosen reissatessa Itä-Suomessa. Lauantaina oli hemmottelupäivä... ruoalla! Ostin Makuunista ison kasan tuoreita irtokarkkeja. Voisin syödä niitä varmaan kilon eikä tekis tiukkaakaan. Siihen kylkeen yks kylmä Somersby ja avot! Nykyään huonoa omaa tuntoa tuollaisina "tankkauspäivinä" ei kestä kovinkaan kauaa koska tiedän että mun kroppa voi tuhat kertaa paremmin kun alan syömään taas säännöllisesti ja aika proteiinipainotteisesti siitä eteenpäin vierähtävät päivät. Oon koittanut iskostaa sen mieleeni, että ilman repsahdusta (korkeintaan kerran viikossa) ei pää pysy treeneissä tarpeeks hyvin mukana ja pidemmän päälle se on huono asia. Sitten kun repsahtaa karkkeihin niin ei se jääkään aivan vain siihen päivään!

Keskisellä tuli käytyä shoppailemassa ja melko pian se paikka oli taas jo kierreltynäkin. Huvittaa kävellä sinne sisään kun aina pikkutyttönä tuli pyöräiltyäkin kavereiden kanssa Tuuriin ja mentiin sisälle sinne Tavarapuolelle katselemaankin joskus vain. Ei paljon maailma tiennyt suuremmin Keskisen Vesasta. Sunnuntaina mua alkoi naurattamaan kun kuuntelin kahden mummon keskustelua jotka kulkivat mun eeltä Keskisen sisäänkäynnille: "Ei tuo Vesan talo nyt niin hieno ole, eihän.?" Eihän se mikään palatsi ole mutta jokainen ihminen joka väittää ettei haluais olla yhtä rikas puhuu kyllä valetta. ;)