Viikko pulkassa

Viikko on hurahtanut nopeaan ja paljon on tullut taas käytyä läpi oman päänsä sisällä tätä tulevaa "urakkaa" varten. Perjantaina plärähti uudet reeniohjelmat 5x/viikkoon ja ruokavalio-ohjelma sähköpostiin. Huomenna otetaan viisaamman opit toden teolla käytäntöön ja katsotaan mikä mahtaa olla lopputulos. 
 Alkuviikosta vielä herkuttelin luvan kanssa ja ostin ehkä parhaan ikinä leivoksen lähikaupasta. In memoriam of valkosuklaa muffinnssi toviksi aikaa:

 Eilen mä söin levyllisen valkosuklaata ja 180 g irtokarkkia tuosta vain kattellessani Putousta. Ihan oman pääkoppani vuoksi tein tuon tempauksen, jotta muistaisin vielä kauan aikaa kuinka ällöltä tuntuukaan kun vatsa on täynnä karkkia. Ja ällöähän se oli, vielä pari tuntia niiden syönnin jälkeen. 
Tänään sitä vastoin tuli käytyä Prismassa ostamassa viikon ruoat:

Hymyssä suin ladoin ruokaostoksia kärryyn!

On muuten ollut jännä jo huomata ketä tämä kehonrakennus oikeasti kiinnostaa ja ketkä vain näyttelevät kiinnostuneita. En mä todellakaan sitä ettäkö en ois sellaisten ystävä keitä laji ei kiinnosta, mutta naurattaa vain esim. erään vanhemman tutun naisihmisen "mukamas mun kuuntelu" ja sit taas puhutaan miltein päälle ja aletaan jauhaa omia jonnin joutavia juttuja. Mä toivon kyllä etten liikoja kuitenkaan kuormittais tällä jutullani läheisiäni, mutta minkäs sille mahdan että oon niin into piukeena tästä. Fiilikset asian suhteen vaihtelevat: toisaalta tekis mieli kuuluttaa koko maailmalle miten ihanan asian, urheilun ja terveellisesti syömisen, on elämään löytänyt. Toisaalta vituttaa kun ihmiset jotka ei ymmärrä sitä, kuinka maltillinen ja satalasissa tässä jutussa on oltava, arvostelevat rivien välistä toimintaasi. Välillä tulee tunne että ei todellakaan oo kellekään tästä tilivelvollinen ja tottahan se onkin! Jokainen saa valita mihin rahansa laittaa, millaista elämää arvostaa ja millaisen itsestään tekee fyysisesti. Hienoahan tässä on se, että oma henkinen puoli myös tulee varmasti matkan aikana lavalle muuttumaan. Ja varmaa on se, että vain ja ainoastaan positiivisemmaksi ihmiseksi!

Mutta pakko myöntää. Kyllä sillä on väliä aika paljonkin kuinka läheisimmät ihmiset ovat mukana oman itsensä muutoksessa. Vaikeampaa tämä varmasti olisi mikäli poikaystävälle olisi sama jos näyttäisit sotanorsulta ja muuta ei tehtäiskään kun naposteltais joka päivä. Tottakai asiaan vaikuttaa ihanalla tavallla se että toinenkin osapuoli on kova treenaamaan ja mikä hienointa on alkanut kiinnostua terveellisestä ravinnosta. Vaikkei niitä vihreitä vielä lautaselleen haluakaan ;) Mun pikkuveli on tehnyt selväks että tsemppaa mua lavalle pääsyyn. Pikkusiskosta puhumattakaan joka oli viikonloppuna jättänyt tsemppikortin tulevaa koitosta varten postilaatikkoon. Äiti sanoi että sitä itkettää jo ajatuskin että se on katsomossa ja minä oon siinä lavalla keskellä :D 
On ollut lisäksi mahtavaa huomata kuinka jotkut kaverit ovat tulleet läheisemmiksi ja niiden kanssa on ikäänkuin samalla aaltopituudella, sellaisten ihmisten jotka myös ovat ottaneet treenit osaksi elämäntapaansa.