Mieli liitelee jossain mailla halmeilla ja tekis mieli vaan kuuluttaa kaikille kuinka hienoa tää elämä on! Siihen on monia syitä joista aion pian avata sanaisen arkkuni. Eilinen jalkatreeni alkaa tässä vaiheessa iltaa tuntumaan hyvällä tavalla persuuksissa ja pohkeissa. Tänään olikin vuorossa hauikset, ojentajat ja olkapäät. Treeni sujui hikisissä tunnelmissa. Enään ei aiota hölläillä, ei missään vaiheessa.
Loppuviikosta kävin jalkahoidossa tuolla ihanaisessa Beauty Spassa ja sain nätit turkoosit kynnet sekä kovettumat pois kantapäistä. Mutta kyllä mä edelleen oon sitä mieltä että se kasvohoito oli vielä rentouttavempi. Aah, seuraavaa kasvohoitoa odotellessa ;)
Tulevana kesänä en aio hävetä pitää farkkushortseja ylläni. Se on oikeastaan ainoa vaatekappale mitä oon AINA inhonnut ylläni. Selluliittijalkojen sekä ylipäänsä lylleröjalkojeni vuoksi. Mutta hymyilyttää jo nyt sillä tiedän että ens kesänä siinä onnistun: omaan jo varmasti astetta kiinteämmän takaliston sekä oon sulattanut hyvin höllyvääni. Musta tuntuu että oon valmiimpi kuin koskaan vuodattamaan hikeä, ehkä hivenen rankkoja kyyneleitäkin haaveeni eteen. Oon myös henkisesti valmistautunut oksentamaan roskikseen salilla treenin yhteydessä :D Ennen kaikkea kaikista valmiimpi oon siihen ajatukseen että säteilen lavalla ensi vuonna bodyfitneksessä ja aion ylittää itseni. Ylitää oman ajatusmaailmani ja hoksaavani kuinka hienoon asiaan ihminen pystyy jos vaan todella halua ja tahtoa muutokseen pitää yllä, kehittämään terveellä tavalla omaa vartaloaan niin että tuntee sisimmässään olevansa yhtä arvokas mitä ulkoapäin näyttää. Ja saamaan rauhan oman mielensä sisällä kun voi joskus mummoni sitten muistella kuinka pirun kova muija aikanaan oli! :D
Lauantaina kävin Tampereella solmimassa yhteistyössä Matti Halosen kanssa Team Sportlifelle kilpailijasopimuksen! En varmaan sitä oikein ymmärtänytkään kuinka mahtavaa on että otin itseäni asian suhteen niskasta kiinni ja millaisen psyykkauksen oon saanut jo tähän mennessä itseni kanssa kokea, vaikkakin taival on vasta alullaan. Sitä miettii niin monenlaisia asioita pienessä päässään. Esimerkiksi sitä kuinka parisuhde muuttuu tänä aikana, kuinka kaveruussuhteet saattaavat karista, kuinka pysyy sinnikkäästi päivä toisensa jälkeen sitkeänä ja periksiantamattomana, mitä vauhtia oma kroppa muuttuu. Sitä kelaa ihan kaikkea! Mutta sisällä palaa se halu näyttää, ei kaikille muille vaan ennenkaikkea eniten omalla itselleen mihin pystyy jos vaan tarpeeksi itseensä uskoo.
Käynti Matin luona oli kyllä alusta alkaen silmiä avaava. Aika uskomatonta kuinka helpolta tuntui heittää alusvaatteisilleen tuiki tuntemattoman miehen edessä parin minuutin jutustelun jälkeen. Sen kun oli tehnyt niin pulssi laski about sadastaviidestäkympistä normaaliin ;) Koitin vain miettiä mielessäni että "Katja, tämän karseemmassa kunnossa sä et ainakaan tuu olemaan seuraavan parin vuoden aikana.." Vähän hymyilytti kun Matti kattoi mun kroppaan niin et olin siihen selin ja katselin samalla itseäni rauhoittakseni seinällä olevaa kuvaa naisesta joka makas biitsillä järkyttävissä selluliiteissään. Se oli sellainen pilakortti, ja uskon että kyseinen mies oli tiennyt juuri mihin kortin pistää näytille ja miksi. Luomaan lisää tsemppiä!
Kommentteja joita yritin alkushokin jälkeen muistella kropastani olivat seuraavat asiat: olkapäät vaatii työtä, kädet on liian suuret suhteessa olkapäihin. Takareisiä tarttee saada lisää. Pakarat on aika hyvät. Siis WTF? Pakarat on hyvät. Just se paikka jonka oon kuvitellut olevan järkyttävin näyttääkin asiantuntijan mielestä ok:lta. Ja kädet on musta miltein parhaiten kehittyneet niin sit toinen sanookin tyyliin että olkapäät on mitättömät. Mutta tänään mä katselin uusin silmin itseäni peilistä salilla ja huomasin tuon asian. Piru viete enhän mä omista olkapäitä! Ja enhän mä oo tehnyt miltein yhtään olkapää liikkeitä, siksi koska en oo niitä koskaan kunnolla oppinut. Ja kun sujautin farkut jalkaani treenin päälle ja kattelin arseani peilistä tajusin sen. Mullahan on ihan jees peppu! :)
Paljon tuli jo uutta infoa ruokavaliosta ensi tapaamisella. Sitä aina saa silmänsä avattua askeleen edemmäs kun tapaa yhä kokeneempia ja kokeneempia valmentajia. Innosta puhkuen odotan että saan loppuviikolla uudet treeniohjelmat ja ruokavaliot tietooni. Aion tehdä tätä duunia satalasissa! N. viiden viikon kuluttua Tampereelle astelee näytille muuttunut nainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti