On jollain tapaa epätodellinen fiilis. Musta tuntuu että oon etuoikeutettu kokemaan kaiken tämän mahtavan fiiliksen elämässäni! En heti muista koska oisin pystynyt olla itsestäni niin ylpeä kuin eilen olin. Kävin visitillä Tampereella valmentajan luona ja jännitti kyllä taas yllättävän paljon, jotenkin erityisellä tavalla sitä mietti että juuri tämä eka tapaaminen kun katsotaan kuinka treeni puree on mieleenpainuva. Ja niinhän se olikin!
En minä taas muista paljoakaan ekoista jutuista joista puhuttiin kun jännitti koko ajan mitä kommentteja kropastani tulee. Onneksi tuo kunnon kehitys katsotaan hetimmiten tapaamisen alussa niin saa kaiken jännityksen pois harteiltaan. Kerroin Matille kuinka oon itsestäni ylpeä kun oon pysynyt koko viis viikkoa prikulleen ruokavaliossa kiinni ilman YHTÄKÄÄN repsahdusta. Lukuunottamatta yhtä ainokaista protskupatukkaan tokan viikon lopulla johon siihen kyllä sain aneluillani Matilta luvan ;) Mutta sen avulla vältin pahimman Makuunin irtokarkkikirouksen koko loppu ajakseni mielestäni. Purin myös tunteitani siitä kuinka oon ajatellut olevani kova mimmi ja pystyväni tähän kaikkeen melko helposti päätöksen tehtyäni mutta pian jo huomasin että helppoja ne ekat viikot eivät todellakaan ole, kaikkea muuta. On uskomatonta millaisia ajatuksia sitä pienen pään sisällä ja millaista kamppailua siellä käydään kun sut valtaa se tunne että oisit valmis aivan mihin vain parin irtokarkin vuoksi. Siinä mitataan vahvuutta joka kumpuaa sisältä ja tahdonvoimaa ennenkaikkea.
Juteltiin siitä kuinka treenit on menneet ja kehuin kuinka mukavan monipuoliselta tuo viis jakoinen ohjelma on tuntunut. Kuinka kivaa on kun saa keskityttyä esin etu- ja takareisiin omina päivinään yms. Juteltiin myös kuluneesta kevyemmästä viikko viidestä salilla ja tunnustin että jännitin sitä ajatusta hieman aluksi mutta viikon neljä kuluessä ymmärsin kyllä olostani että köykänen viikko tulee todella tarpeeseen. Muutenkin tämä kevyempi palauttava saliviikko tuli mulle kuin kreivin aikaan sillä olin loppuviikosta pienessä kuumeessa ja kovas flunssassa ja ois ketuttanut kyllä jos tämä viikko ois pitänyt vetää vajailla tehoilla raskasta treeniä.
Sitäkin mä jännitin kuntoni suhteen kun olin tosiaankin kipeenä puolet viime viikosta ja sain tehtyä oikeestaan vaan alkuviikon kaks ekaa treenikertaa kunnon tehoilla että kuinka tuo näkyy kropassani (tai siis että mitään ei sen vuoksi niin näkyiskään :/ ) Oman lisänsä tähän kaikkeen tuo myös se että en saanut vasta kun viikon kolme alussa kaikki tarvittavat vitamiinilisät yms ruokavaliooni kun ne oli kyseiseltä toimittajalta varastosta loppu. BCAA uupuu edelleen, mutta toivon mukaan sen jo pian saan mukaan tähän!
Minä olin niin positiivisesti yllättänyt kaikesta Matin sanomasta. Sitä tulee itte kehitykselleen sokeaksi ja on tietenkin aika kriittinen itselleen. Kommentteja kropastani olivat se, että treenin näkee todella purreen. Kuulemma jalat ovat kehittyneet kaikista parhaiten. Oon tottavieten ne vetänytkin aina hammasta purren! Lihasta erottuu jaloissa ekaan tapaamiseen verrattaen mukavasti. Pakaroita Matti taas kehu ja sit yks mikä jäi mieleen oli että mulla on mageet pohkeet :) Myös olkapäät ovat saaneet lihasta esiin, jesss!! Poseeratessani sivunäkymää sanoi Matti että vatsapalikkani erottuvat hienosti ylhäältä! What? Siistiä!
Sitten oli puhetta tästä painoasiastani ja kokonaiskalorimäärän lisäyksestä jatkoon kuudeksi viikkoa ruokavaliooni. Kuulemma se höttö mitä persuuksissani ekalla tapaamisella oli on lähtenyt. Oon niin ylpeä itsestäni ja onnellinen! Kiristynyt olen kuulemma nyt sitä vauhtia että paljoa enempää ei käsittääkseni ennen dieettikauden aloitusta tarttis kiristellä. Sitä lihasta vaan nyt ja lihasta ja vielä vähän lisää lihasta :D
Kaiken kukkuraksi sain valmentajan luvalla syödä valkosta suklaata ajellessani takas Seinäjoelle hyvillä mielin ja mikä parasta en ollut ollenkaan varautunut että jatkoon kuudeks viikkoa tulee tankkauspäivä 1x viikkoon. Siis ei mitään ongelmia tässä ruokavaliossa pysyttelemisessä sanon minä :)
Oli jännä huomata että nyt kun sai luvan kanssa "mässypäivän" samantien ei mun yllättäen tehnyt yhtän mieli mitään roskaruokaa eikä oikeestaan niitä Makuunin karkkejakaan. Mikä on kiellettyä niin se vaan nähtävästi aina himoittaa. Valkosuklaa ei maistunut läheskään niin hyvältä kuin oisin sen kuvitellut maistuvan, ehkä osin siks että se oli autossa mua odotellessaan hieman jäätynyt :D Keksit äidin luona olivat ihan ok, mutta en mä mikään keksien ystävä oo koskaan ollutkaan. Äidin tekemä feta-tonnikalapiiras oli taivaallista, sitä uppos kolme palaa. Koska eilis päivä jäi Tampereelle matkustelun vuoksi hieman vajaaksi ;) niin jatkoin tänään vielä kokonaisella kana Subilla lisukkeineen sekä Arnoldsin mini kinuskidonitsilla. Niin joo ja avopuoliso teki meille eilen lättyjä kermavaahdolla ja mansikkahillolla, niitä uppos kolme. No myönnettäköön, varastot on hiilareista tällä hetkellä aika mukavalla mallilla täynnä, heh!
Aivan outoa minkö tuntemuksen tuo syöminen kehossa herätti. Koko eilispäivän ensimmäisestä nauttimastani hiilaripommista lähtien naamani helotti punakkana pitkälle koko illan ajan. Tuntu kuin veri ois lähtenyt paremmin liikkeelle.
Mutta että minä saan kuulla noin osaavan alan kokeneen ihmisen suusta Tampereella: kehitys on ollut mahtavaa viis viikkoa ja tästä on suunta vain koko ajan parempaan sekä sen että kyllä ens vuonna kisalavalle noustaan nostattaa hymyn kasvoille. Jumankekka, elämä on ihanaa.
Hankalaa oli vetää naama takas peruslukemille hymystä kun astelin ulos Halosen toimistosta keskelle Hämeenkatua. Ja sitten mietin. Kerrankin se naama ei oo peruslukemilla ja hienoa niin. Jos tuo ohitse kävelevä mies miettiin miksi myhäilen itsekseni saa se luulla mua hulluksi. Tässä ollaan todellakin pimahdettu, mutta hienoimmalla mahdollisella tavalla! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti