JOKAINEN ON OMAN ELÄMÄNSÄ SANKARI

 Helou. Ihanaa vielä kaks vapaapäivää edessä viikonlopun lisäksi! Enemmän tälläisiä irtiottoja kiitos. 
Tällä viikolla oon terästäytynyt ja nähnyt ystäviä. Enemmän kuin moneen viikkoon yhteensä. Torstaina oli ystävänpäivä ja Sanna kävi meillä pienen poitsunsa kanssa. Perjantaina nähtiin lapsuuden aina niin tärkeiden ystävien kanssa meidän "vanhan nelikon" kesken ja istuttiin iltaa oikein olan takaa ravintolassa. Mulla ei oo nyt about viikkoon ollut minkäänlaisin makeanhimoja. Voikun tämä jatkuis!! Ekat kaks viikkoa koetteli makuhermoja paljon paljon enemmän... Ei ollut yhtään hankalaa olla ravintolassa kahvi ja Pepsi max linjalla kun muut söivät. Tiedän että se meikäläisenkin tankkauspäivä sieltä tulee kun on tullakseen. En vaan kestäis ajatusta itteni kanssa jos tämän alun viiden viikon aikana sortuisin. Oon itelleni luvannut olla tässä hommassa 110 prossalla mukana :) 

Niina, Pirita ja Päivi on kaikki mulle niin super tärkeitä. On hauska huomata, että kun on tuntenut naisista joka ikisen 20 vuotta (huhu huh!) niin aina ei edes sanoja tarvita kun jo toisen seurassa viihtyy. Ja aina kun nähdään juttu jatkuu ja jatkuu aivan kuin ei sitä aikaa tapaamisten välissä olis ollutkaan. Vuodet vierii nopeaan mutta musta tuntuu että oikeesti kukaan meistä naisista ei kasva vaan aina sieltä löytyy ne pikkuteinit vuosien takaa kun kohdataan :)  Tosi ystäviä on harvassa. On ystäviä jotka luulee olevansa ystäviä, on ystäviä jotka yrittävät liikaa olla ystäviä ja on ystäviä jotka pitävät itsestään selvinä että mukamas ovat ystäviä. Mutta kun on löytänyt sydänystäviä ei siihen tarvita mitään todisteluja että niin ja niin usein pitää nähdä ja pakko pitää yhteyksiä. Sitä nähdään kun nähdään eikä voivotella vaan pidetään hauskaa ja nauretaan mahat kippurassa. Ja muistetaan taas miksi kauan aikaa sitten vietettiin aikaa toistemme seurassa! Koska joka ikinen on ainutlaatuinen ja ihana oma itsensä. Hyvä ystävä tarjoaa myös olkapäätä ilman että sitä tarvitsee kysyä. Hyvä ystävä soittaa ja sanoo että jos sulla on hankalaa, olet aina tervetullut meille. 

Eilen olin aikeissa mennä viihteelle limpparilinjalla, ihan tosi. Laittauduin nätiksi ja mulla oli kovat odotukset illasta mutta eipäs kaikki mennytkään suunnitelmien mukaan. Ilta loppui lyhyeen klo 23 jälkeen ja sitten jo kutsuikin kotiovi. Eipä siitä sen enempää. 
En oo aivan varma onko ollut fiksua heittää naamakirjaan kommentti että aion kisalavalle kun välillä ottaa pannuun että tuntee olevansa ikäänkuin arvosteltavaa lihaa joka puolella. Siis kyllähän mä nyt tajuan että toisten arvosteltavana sitä tietenkin joskus siellä lavalla tulee olemaan mutta en ymmärrä aina mikä oikeus ihmisillä on pyytää näyttämään pala tai selkä tai perse tai hitto mikä ruumiinosa sitten vain Niinkuin eilen kävi. Mutta minähän pyllistin ja minähän näytin mltein mitäänsanomattoman haukkarini kun kerran pyytivät. Jos niin kysyy on turha sitten nyrpistellä nenäänsä ikäänkuin mikähän tuo luulee olevansa. 
Siinäs pyrkii ite samaan tai on hiljaa ja nielee tappionsa :D

On tämä fitnesselämä sellaista hommaa että uskon oikeesti että aika harva nainen tähän pystyy. Ja aika harva mieskään pystyy olemaan satalasissa mukana treenien suhteen joka hetki päivittäin. Oiskin helppoa jos vois vaan treenata hiki hatussa. Mutta kun ruokavalio on laitettu puhtaalle ja eteenpäin vievälle pohjalle kohti unelmaa joutuu/saa tätä asiaa ajatella päivittäin oikeastaan ihan joka hetki. Oon vasta nyt oppinut mm. sen kuinka tärkeää on syödä mikäkin ateria mihinkin aikaan optimaalisen lihaskehityksen kannalta. Vettä täytyy kans olla jatkuvasti saatavilla tai riittävä juominen pakkaa unohtumaan. Esimerkikis torstaina koulutuspäivän jälkeen mun päätä särki ihan hemmetisti ja oli raskas olo kun tulin kotiin, ihan vain sen takia kun tuli juotua vettä liian vähän. Illalla tankkasin kunnolla ja olo oli jo kuin eri ihmisellä. 

Mä oon tän kauden aikana nauttinut aivan pienistäkin asioista. Siitä että farkut sujahtavat jalkaan helpommin ilman turhia jenkkakahvojen vierestä nykimisiä, että saan syödä puhdasta ja maukasta ruokaa, että saan aamulla peiliin katsoessanin todeta: oon virkeä ja energinen ilman suurempia naamaturvotteluja! :D
Tämä energisyys on mulle aika outuoa. Toki pidän itteäni aika aikaansaavana tyyppinä elämässä, en osaa koskaa esim loikoilla sohvalla tekemättä mitään kovinkaan kauaa. Mutta että olo voi olla tälläinen: täynnä tarmoa ihan jatkuvasti! Illalla nukkumaan mennessä tulee olo että paskat kun päivä jo loppuu vaikka koko alkutalven on ollut aina nukkumaanmennssä olo: huoh, ihana päästä pitkälleen ja nukahtaa. 

Pitäis alkaa miettiä pikkuhiljaa noita posettelujuttuja. Vaikka onhan tässä mahdollisiin kisoihin aikaa, mutta joka tapauksessa. Kun ei ole niistä mitään henkilökohtaista hajuakaan haluan opetella kaikki poseerausasennot sitä suuremmalla syyllä oikein! Harmittaa kyllä jonkin verran että en asu lähempänä Tamperetta sillä siellä Team Sportlifeläiset järjestävät aika ajoin vapaamuotoisia posettelutreenejä ja haluisin päästä osallistumaan niihin mahdollisimman paljon. :/ Mä oon oikeutettu ja super iloinen siitä että tutustuin tuohon Sportlife tuotemerkkiin kilapilijasopimukseni kautta. Vaikken kyseistä tuotemerkkiä edustaiskaan voisin ihan sinisilmillä todeta että todella maukkaita ja toimivia tuotteita! Oon kuitenkin vuosien varrella ennättänyt kokeilla todella monia proteiinijauhotuotemerkkejä ja kaikki on tähän saakka maistuneet melko teollisilta, mutta tuo Sprtlifen Recovery ja Night proteiinijauheet vie kielen mennessään. Oikein odottaa sitä treenin jälkeistä protskujuomaa!