Viikko pulkassa

Viikko on hurahtanut nopeaan ja paljon on tullut taas käytyä läpi oman päänsä sisällä tätä tulevaa "urakkaa" varten. Perjantaina plärähti uudet reeniohjelmat 5x/viikkoon ja ruokavalio-ohjelma sähköpostiin. Huomenna otetaan viisaamman opit toden teolla käytäntöön ja katsotaan mikä mahtaa olla lopputulos. 
 Alkuviikosta vielä herkuttelin luvan kanssa ja ostin ehkä parhaan ikinä leivoksen lähikaupasta. In memoriam of valkosuklaa muffinnssi toviksi aikaa:

 Eilen mä söin levyllisen valkosuklaata ja 180 g irtokarkkia tuosta vain kattellessani Putousta. Ihan oman pääkoppani vuoksi tein tuon tempauksen, jotta muistaisin vielä kauan aikaa kuinka ällöltä tuntuukaan kun vatsa on täynnä karkkia. Ja ällöähän se oli, vielä pari tuntia niiden syönnin jälkeen. 
Tänään sitä vastoin tuli käytyä Prismassa ostamassa viikon ruoat:

Hymyssä suin ladoin ruokaostoksia kärryyn!

On muuten ollut jännä jo huomata ketä tämä kehonrakennus oikeasti kiinnostaa ja ketkä vain näyttelevät kiinnostuneita. En mä todellakaan sitä ettäkö en ois sellaisten ystävä keitä laji ei kiinnosta, mutta naurattaa vain esim. erään vanhemman tutun naisihmisen "mukamas mun kuuntelu" ja sit taas puhutaan miltein päälle ja aletaan jauhaa omia jonnin joutavia juttuja. Mä toivon kyllä etten liikoja kuitenkaan kuormittais tällä jutullani läheisiäni, mutta minkäs sille mahdan että oon niin into piukeena tästä. Fiilikset asian suhteen vaihtelevat: toisaalta tekis mieli kuuluttaa koko maailmalle miten ihanan asian, urheilun ja terveellisesti syömisen, on elämään löytänyt. Toisaalta vituttaa kun ihmiset jotka ei ymmärrä sitä, kuinka maltillinen ja satalasissa tässä jutussa on oltava, arvostelevat rivien välistä toimintaasi. Välillä tulee tunne että ei todellakaan oo kellekään tästä tilivelvollinen ja tottahan se onkin! Jokainen saa valita mihin rahansa laittaa, millaista elämää arvostaa ja millaisen itsestään tekee fyysisesti. Hienoahan tässä on se, että oma henkinen puoli myös tulee varmasti matkan aikana lavalle muuttumaan. Ja varmaa on se, että vain ja ainoastaan positiivisemmaksi ihmiseksi!

Mutta pakko myöntää. Kyllä sillä on väliä aika paljonkin kuinka läheisimmät ihmiset ovat mukana oman itsensä muutoksessa. Vaikeampaa tämä varmasti olisi mikäli poikaystävälle olisi sama jos näyttäisit sotanorsulta ja muuta ei tehtäiskään kun naposteltais joka päivä. Tottakai asiaan vaikuttaa ihanalla tavallla se että toinenkin osapuoli on kova treenaamaan ja mikä hienointa on alkanut kiinnostua terveellisestä ravinnosta. Vaikkei niitä vihreitä vielä lautaselleen haluakaan ;) Mun pikkuveli on tehnyt selväks että tsemppaa mua lavalle pääsyyn. Pikkusiskosta puhumattakaan joka oli viikonloppuna jättänyt tsemppikortin tulevaa koitosta varten postilaatikkoon. Äiti sanoi että sitä itkettää jo ajatuskin että se on katsomossa ja minä oon siinä lavalla keskellä :D 
On ollut lisäksi mahtavaa huomata kuinka jotkut kaverit ovat tulleet läheisemmiksi ja niiden kanssa on ikäänkuin samalla aaltopituudella, sellaisten ihmisten jotka myös ovat ottaneet treenit osaksi elämäntapaansa.

  

HELLUREI JA HELLÄT TUNTEET

Mieli liitelee jossain mailla halmeilla ja tekis mieli vaan kuuluttaa kaikille kuinka hienoa tää elämä on! Siihen on monia syitä joista aion pian avata sanaisen arkkuni. Eilinen jalkatreeni alkaa tässä vaiheessa iltaa tuntumaan hyvällä tavalla persuuksissa ja pohkeissa. Tänään olikin vuorossa hauikset, ojentajat ja olkapäät. Treeni sujui hikisissä tunnelmissa. Enään ei aiota hölläillä, ei missään vaiheessa. 
Loppuviikosta kävin jalkahoidossa tuolla ihanaisessa Beauty Spassa ja sain nätit turkoosit kynnet sekä kovettumat pois kantapäistä. Mutta kyllä mä edelleen oon sitä mieltä että se kasvohoito oli vielä rentouttavempi. Aah, seuraavaa kasvohoitoa odotellessa ;) 
Tulevana kesänä en aio hävetä pitää farkkushortseja ylläni. Se on oikeastaan ainoa vaatekappale mitä oon AINA inhonnut ylläni. Selluliittijalkojen sekä ylipäänsä lylleröjalkojeni vuoksi. Mutta hymyilyttää jo nyt sillä tiedän että ens kesänä siinä onnistun: omaan jo varmasti astetta kiinteämmän takaliston sekä oon sulattanut hyvin höllyvääni. Musta tuntuu että oon valmiimpi kuin koskaan vuodattamaan hikeä, ehkä hivenen rankkoja kyyneleitäkin haaveeni eteen. Oon myös henkisesti valmistautunut oksentamaan roskikseen salilla treenin yhteydessä :D Ennen kaikkea kaikista valmiimpi oon siihen ajatukseen että säteilen lavalla ensi vuonna bodyfitneksessä ja aion ylittää itseni. Ylitää oman ajatusmaailmani ja hoksaavani kuinka hienoon asiaan ihminen pystyy jos vaan todella halua ja tahtoa muutokseen pitää yllä, kehittämään terveellä tavalla omaa vartaloaan niin että tuntee sisimmässään olevansa yhtä arvokas mitä ulkoapäin näyttää. Ja saamaan rauhan oman mielensä sisällä kun voi joskus mummoni sitten muistella kuinka pirun kova muija aikanaan oli! :D 
Lauantaina kävin Tampereella solmimassa yhteistyössä Matti Halosen kanssa Team Sportlifelle kilpailijasopimuksen! En varmaan sitä oikein ymmärtänytkään kuinka mahtavaa on että otin itseäni asian suhteen niskasta kiinni ja millaisen psyykkauksen oon saanut jo tähän mennessä itseni kanssa kokea, vaikkakin taival on vasta alullaan. Sitä miettii niin monenlaisia asioita pienessä päässään. Esimerkiksi sitä kuinka parisuhde muuttuu tänä aikana, kuinka kaveruussuhteet saattaavat karista, kuinka pysyy sinnikkäästi päivä toisensa jälkeen sitkeänä ja periksiantamattomana, mitä vauhtia oma kroppa muuttuu. Sitä kelaa ihan kaikkea! Mutta sisällä palaa se halu näyttää, ei kaikille muille vaan ennenkaikkea eniten omalla itselleen mihin pystyy jos vaan tarpeeksi itseensä uskoo. 
Käynti Matin luona oli kyllä alusta alkaen silmiä avaava. Aika uskomatonta kuinka helpolta tuntui heittää alusvaatteisilleen tuiki tuntemattoman miehen edessä parin minuutin jutustelun jälkeen. Sen kun oli tehnyt niin pulssi laski about sadastaviidestäkympistä normaaliin ;) Koitin vain miettiä mielessäni että "Katja, tämän karseemmassa kunnossa sä et ainakaan tuu olemaan seuraavan parin vuoden aikana.." Vähän hymyilytti kun Matti kattoi mun kroppaan niin et olin siihen selin ja katselin samalla itseäni rauhoittakseni seinällä olevaa kuvaa naisesta joka makas biitsillä järkyttävissä selluliiteissään. Se oli sellainen pilakortti, ja uskon että kyseinen mies oli tiennyt juuri mihin kortin pistää näytille ja miksi. Luomaan lisää tsemppiä! 
Kommentteja joita yritin alkushokin jälkeen muistella kropastani olivat seuraavat asiat: olkapäät vaatii työtä, kädet on liian suuret suhteessa olkapäihin. Takareisiä tarttee saada lisää. Pakarat on aika hyvät. Siis WTF? Pakarat on hyvät. Just se paikka jonka oon kuvitellut olevan järkyttävin näyttääkin asiantuntijan mielestä ok:lta. Ja kädet on musta miltein parhaiten kehittyneet niin sit toinen sanookin tyyliin että olkapäät on mitättömät. Mutta tänään mä katselin uusin silmin itseäni peilistä salilla ja huomasin tuon asian. Piru viete enhän mä omista olkapäitä! Ja enhän mä oo tehnyt miltein yhtään olkapää liikkeitä, siksi koska en oo niitä koskaan kunnolla oppinut. Ja kun sujautin farkut jalkaani treenin päälle ja kattelin arseani peilistä tajusin sen. Mullahan on ihan jees peppu! :) 
Paljon tuli jo uutta infoa ruokavaliosta ensi tapaamisella. Sitä aina saa silmänsä avattua askeleen edemmäs kun tapaa yhä kokeneempia ja kokeneempia valmentajia. Innosta puhkuen odotan että saan loppuviikolla uudet treeniohjelmat ja ruokavaliot tietooni. Aion tehdä tätä duunia satalasissa! N. viiden viikon kuluttua Tampereelle astelee näytille muuttunut nainen. 

VIIMEINEN ATERIA

Tänään oon vietellyt vapaapäivää aamuaerobisen, haukkari-ojentajat-olkapäät treenin sekä siivoilujen merkeissä. Ihana lenkkisää aamusta -13 astetta ja ei tuulen virettäkään. Oli aivan kiva vaihteeks mennä käppäilemään ilman koiraa. Harmillisen vähän saanut aikaiseks tehtyä noita tyhjään vattaan lenkkeilyjä kun oon niiden suhteen ehkä maailma laiskin ihminen! =/
Illemmalla ois tarkotus mennä vanhojen terkkariluokkakamujen kanssa Amarilloon syömään ja istumaan pitkästä aikaa iltaa :) Tänään ois ollut mitä mainioin tilaisuus ottaa vielä hieman alkomaholia ennen reippaan viikon päästä alkavaa kovempaa kuntoilukuuria joka saattanee valmentajan ohjeista riippuen kestää about puolisen vuotta, auts! Ei mutta kyllä mä oon niin sen tarpeessa ja kuitenkin intoa täynnä. Ootan jo kuin kuuta nousevaa ettei tartte joka päivä kuluttaa aikaan hellan eessä ruokia vääntäen vaan aion tehdä viikon ruoat viikonloppuisin useamman tunnin aikana. Helppoa ja aikaa säästävää kuitenkin loppuviimeks!
Niin ja siitä alkoholista, en viitti ottaa tippaakaan kun oon autolla matkassa ja huomenna ois pyhä iltavuki edessä. Eipä tuota kyllä tee yhtään mielikään. En meinaa yllätyksekseni possuilla Amarillossa vaan aattelin ottaa uudelta menulistalta jonkun salaatin tai sit broileria kasviksilla, namiii. Jälkkärin jätän välistä, laitoin kotona jo jääkappiin odottelemaan mua kotiin saavuttuani tuota hyvää Fastin Protein Budding suklaa vanukasta. Sen kanssa kun oppi oikeat sekoitussuhteet alkujärkytyksen jälkeen ja hieman Hermesetasta joukkoon niin a vot! Luultavasti siitä tulee makeanhimoni pelastus monen monta kertaa kevään aikana.
Ruoka. Voi että kun voisin puhua siitä aina ja kokoa ajan :D Hain Clas Ohlsonilta valmiiks enenmmän eväsrasioita tulevaa koitosta varten. Ens viikolla pitäs pakosta mennä ostoksille hakemaan uutta mikroa taloon sillä vanha on räjähtämispisteessä ja aivan karsea. Sama käyttäiskö sitä ollenkaan kun se lämmittää ruoan niin epätasaisesti. On se kyllä varmaan jo 10 v vanhakin...
Mä en haluis omistaa mikroa. Mutta totuus on se että ei sitä ilman vaan pärjää, ei varsinkaan nyt.  Pakko on saada loppuviikon  ruoat aina lämpimiksi minigrip pusseista eikä niitä oo joka paikassa mahdollista pannulla paistella. Mä oon vihannut mikroja siitä lähtien kun olin lastenneuvolassa töissä ja kuulin erään vanhemman kollegan puhuvan asiasta. Totuushan on se, että mikäli ihmisiet ymmärtäisivät todella kuinka turha kapistus se on ei niitä olisi kukaan aikoihin enää ostanut. Konkreettinen esimerkki asiasta on se kun mietit mitä voille tapajtuu sen ollessa turhan kauan mikron lämmössä. Sehän räjähtää pienen pieniksi palasiksi. Kun ruoalle käy näin siitä tuhoutuu tosi paljon tärkeitä ravinotaineita jotka muulla lailla ruokaa lämmitettäessä pysyisivät siinä mukana. Amerikassa mikroaaltojen myyminen on niin suurta bisnestä että moni olis kusessa jos niiden terveyshaitoista enemmän tulisi ilmi. Esimerkiksi äidinmaidonkorvikkeita ei kannattaisi lämmittää mikrossa vaan aina kuuman hanaveden alla :)

                                          
                                           Uus herkkuni

                                            Meidän perheen aamupalalautaset ;)

                                          

                                            Lenkkeilyä kuluneella viikolla

                                            Treeni takana

Raikasta sunnuntaita!

Vetäsin just 1,5 h lenkin koissun kera, aivan ihana sää! Pakkasta rapeat kuus astetta, ei tuulen hiventäkään ilmassa ja ketään ei liikkeellä kun on loppiainen. Mietittiin tänään toisen osapuolen kanssa miks loppiaista vietetään. Se kysyy sitä joka vuos eikä ikään sitä muista, kuitenkaan ei olla otettu asiasta vielä tarkemmin selvää. Ei vissiin niin nappaa kumpaakaan. Mun veikkaus oli että Itämaan tietäjät lähti jonnekin nykimään mutta en muista niin tarkkaan :D

Tänään salilla oli taas hieman toisenlainen päivä. Tuntui että kaikki oli vääränlaista. Tylsää musiikkia, liian kuumat vaatteet ja liian kova aamujumitus vielä päällä. En tajuu miks monesti viikonloppuna meen tekee treenin aamupalan jälkeen kun en oo mikään aamupäivätreenailija koskaan ollutkaan. Tänään oli luvassa olat, ojentajat ja haukkari. Jännä nähdä kuinka kehitystä tulee sitten kun alan rasittamaan parin viikon päästä uudella ohjelmalla samoja lihasryhmiä useamman kerran viikossa. Täytyy tarkoin sumplia että ennättää kuitenkin palauttamaan lihasryhmät kunnolla jotta tulos ei ois plus miinus nolla. Noh, eiköhän se valmentaja sit asiansa siinä osaa. Ainut vaan että paljon helpompaa ois suunnitella viikot jos tietäis että tekis vaan samoja työvuoroja joka päivä, mut nuo iltavuorot joita on 1-2 viikossa sekoittaa aina treenitkin. En oo oikein ikinä kokenut että saisin salilla enempää aikaiseksi levänneempänä aamupäivästä mitä illan suussa. Jotenkin mun koneisto tarttee hieman toimintaa ennen treenejä jotta pääsen vauhtiin, lisäks pelkkä aamupala ei tunnu ihan riittävältä. 
Ei oo muuten ihan paskapuhetta että vaatteet vaikuttais treenaamiseen. Oon todennut että oikeanlainen musiikki ja hengittävät vaatteet on kyllä treenin sujumisen kannalta kaiken a ja o. Rupes heti ahdistaa tänään kun huomasin laittaneeni turhan paksut kuteet päälle. Lisäks mp3 soittimesta on soinut nyt aikalailla puol vuotta samat biisit ja jostain syystä ei kovin sykähdytä kuunnella "Lomalla viimeinkin voin ottaa iisimmin..." :D Mutta sitä en tajuu kuinka ihmiset pystyy treenaamaan ilman musiikkia. Se vie vaan monesti toistot tosi paljon pidemmälle :) Ja mitä tuohon vaatehommaan tulee. Viime viikolla ostin Gina Tricosta tosi kireet salihousut ja aattelin että kuinkahan niillä tohdin mihinkään ihmisten ilmoille mennä.. Nooh, kun kerran laitoin kyseiset housut jalkaani en niitä enää pois vaihtais sillä ovat kunnon hengittävää kangasta, toisin kuin Better Bodiesin "olohousut" joita en enää oikein mielelläni salille pistä. 

VIIKONLOPUN TUNNELMIA

Tänään on ollut sellainen päivä jollaisia on hyvin harvoin. Kävin kosmentologilla lahjakortilla jonka sain jouluna hemmottelua varten :) Kasvohoito tuntui taivaalliselta ja tuntui että se ois kestänyt tosi kauan aikaa vaikkakin 1,5 h meni. En oo koskaan käynyt kunnon kasvohoidossa muutakun joskus kuus vuotta takaperin sellaisessa erimoisessa jonka äippä mulle teki. Täytyis ottaa tavaksi! Vielä on hemmottelua toinen palanen jäljellä: jalkahoito parin viikon päästä, ikinä en ole moisessa käynyt!
Se on vähän hulluakin kuinka vähän sitä hannoo panostaa rahallisesti omaan hyvinvontiinsa. Ei nuo kosmentologipalvelut oo ainoastaan kosmeettinen seikka, ne antaa mahdollisuuden myös mielelle levätä. Jonkun vartin verran mulla oli niin autuas olo kun olin lämpimän peiton alla, kuunnellen ihanan solisevaa ja rentouttavaa musiikkia, seerumi kasvoillani. Mä sain mieleni tyhjättyä kaikesta kiireestä ja olin hetken aikaa ulkomailla aaltojen kohistessa lämpimällä rannalla :) Ei tuollaisiin mielikuviin ennätä perehtyä tän hetken maailmassa. Kaikki yrittää olla niin perhanan tehokkaita ja tehokkuus ja toimivuus on päivän sana. Hitot sanon mä! Mikään ei oo rasittavempaa kuin että se kiire tehdään tekemällä, silloin etenkin kun sitä ei olisi niin ihmiset pyrkivät näyttämään kiireisiltä. Joskus vaan kaipaa niitä aikoja kun sai luoda teininä tallila hevosenpaskaa ilman sen suurempaa hoppua! Ei ollut murheita mielenpäällä.
Tovi sitten mä luinkin jostain lehdestä että ihmiset ovat alkaneet panostamaan kaiken maailman mindfilness juttuihin, joogaan yms yhä enemmän. En yhtään ihmettele miks. Sen vuoksi koska jos työpaikallakin haluaisi hetken tehdä taukojumppaa kattoo joku sua aina kieroon. Hohhoijaa!
Yritän ettei kiirus ottaisi musta valtaa, vaikkakin parin viikon päästä vaihdan todennäköisesti 5x/viikko treeneihin uuden ohjelman myötä. Sen ajan voi jostain karsia, kyllä mä niin uskon. Enkä muutenkaan osaa ikinä iltaisin kattella vaan telkkua. On hyvä kun on tekemistä, mutta kyllä mä sen tiiän että kavereiden näkeminen jää varmaan hetkeks kakkoseks kun on pakko haaveiden eteen pyrkiä tekemään töitä. Se tarkoittaa kymmeniä-satoja tunteja hikeä ja ähertämistä salilla. Ja ne sen tulee ymmärtämään ketkä tulevat, ei oo mun päänvaiva.
Tänään oli mahtava tempo päällä jalkatreenissä. Tein vähän ekstraakin pakaroille ja etureisille. Jalat kiittää huomenna, toivon mukaan!
Kävin hakees salaatin yhdestä lemppariruokapaikastani tänään mukaan kun en kehdannut jädä pää punasena kasvohoidon jälkeeen sitä syömään :D