Taivas kun on jälleen vierähtänyt aikaa että on ennättänyt kuulumisia päivitellä. On ollut niin mahtavia kesäkelejä että koneen äärellä istuminen tuottaa ajatuksenakin jo tuskaa. Lisäks on ollut vipinää kun paluu sorvin ääreen koitti kaks viikkoa sitten. Toinen koira on tuonut lisähaastetta ja päivien sisältöön vielä kiireisemmän tunteen ja sitten tietty treenaaminenkin vie oman aikansa. Mutta mä en valita! Ihanaa kun on puuhaa ja ei tartte peukaloita pyöritellä. Tänään mittari näytti +27 ja yritin mennä takanurtsille ottamaan aurinkoa päivällä. Noh, varmaan puolisen tuntia maltoin olla paikallani. Sekin aika oli pakko lueskella sanomalehteä. Mä en osaa ottaa enää edes rauhassa aurinkoa. Apuaa, joku hei, pysäyttäkää mut. Koska tämä energisyys loppuu!
No ei sillä, koko viime viikon oli kyllä pitkästä aikaa joku ihme peikko käynyt varkaissa ja vienyt meikäläisen treenimotivaation. Ja motivaation oikeestaan miltein kaikkeen muuhunkin. Kai se oli se kun lomilta palas töihin ja rytmit oli kuitenkin olleet kolme viikkoa jotain aivan muuta. Vaatii tietty oman aikansa palautua takas normirutiineihin. Eka päivä työmaalla loman jälkeen ahdisti kyllä ja lujaa, myönnettäköön. Ajatuksena oli lähinnä että meen just surffailemaan mollin sivuille ja katton jotain liukuhihnatyötä missä saa heittää jatkuvasti aivot narikkaan. En mä mennyt mollin sivuille. Jo pian muistin miksi kuitenkin haluan tehdä tätä työtä ;) Vaikkakin palkka on perseestä työn vaativuuteen ja vastuuseen nähden. Oikeasti, palkka on todella syvältä. Kuitenkin amk tutkinto ja tuollainen määrä vastuuta. Mutta tähän on tyytyminen. Ja oltava tyytyväinen että ylipäätänsä saa tehdä vakkarina mieluistaan työtä.
Pari viikkoa sitten kävin parturissa ja yks Tanja loihti mulle ihanat pidennykset. Nopeasti tähän tukkaan tottuu, aivan kuin oma ois. Minähän en ikinä tuhlaa rahojani hiuksiin, joten pidennykset about kerran vuodessa vieköön rahani toviksi aikaa. Sen verran harvoin tulee parturissa värjätyksi tai leikanneeksi hiuksiaan. Siellä oli hauska vanhempi herrasmies, joka tuli parturiin yhdessä vaimonsa kanssa kun oltiin meikän urakkapään kanssa jo loppusuoralla. Nousin omasta penkistäni ylös ja tein lähtöä kunnes papparainen katsahti mua ja sanoi : "Jos ei sulla vielä oo miestä, niin pian on." :D
Tänään oli salin puolella viikon vipa treeni eli olat, ojentajat. Ulkona oli paahtavan kuuma kun menin iltapäivällä treenaamaa. Salilla ei ollut ees valoja kunnolla päällä, vain yksi vanhempi mieshenkilö teki yläkerrassa crosstrainer treeniään. Tokasin sille alkuverrytelyä tehdessäni että löytyhän täältä toinenkin hullu joka näillä keleillä treenaa. Mies naurahti ja kertoi että en ole ensimmäinen joka hänet haukkuu hulluksi. Etelänlomalla joku oli todennut samaa kun hän oli juossut aamutuimaan 10 km lenkin. Aloin jälkikäteen miettimään hänen lausahdustaan siitä, että "tosiurheilijan tunnistaa siitä että oli keli mikä hyvänsä, pyrkii aina suorituksessaan parhaimpaansa". Näinhän se juuri menee. Tarkemmin kun seurasin treenin edetessä keitä tyyppejä salille asteli, havaihduin siihen. Tiesin että miltein jokainen treenareista on ollut tai tulee olemaan kisaamassa tässä hullussa lajissa. Siellä me paahdettiin. Urheiluhullut hikipäässä, kun pihallakin olis saanut melkosen hien oleskelmalla aurigon alla aikaiseksi.
Tällä viikolla motivaatio treeneihin on ollut ihan eri luokkaa mitä viime viikkoon vertaa. Mistä lie johtuu. Mutta tänäänkin mua vaan hymyilytti aina irvistysten välillä ja mietin kuinka saamarin antoisaa tämä laji on. Koko ajan kehittyy ja oppii lisää itsestään. Ja mikä tärkeintä, itsensä kanssa on mahtavan hyvä olla :)
Hieman koomista että mulla on koko viikon suurimmat treenipainot yhdessä pohjeliikkeessä. 90 kg. Sen suuremmilla painoilla en tässä ohjelmassa ole toistaiseksi tehnyt. Oon kyllä aina omannutkin melko vahvat pohkeet, luultavasti se on kantanut hedelmää jo teiniajoilta kun paljon ratsastelin.
Liikkeitä joissa omasta mielestäni oon näiden kuukausien aikana parhaiten saanut tulosta sen suhteen kuinka painot on nousseet on maastaveto sekä olille tehtävät harjoitteet.
Mun on jo kauan aikaa tehnyt mieli kirjoittaa siitä kuinka on huomannut että oma naisihanne on muuttunut. Naisten kroppia tulee katsottua eri näkökulmasta kuin aiemmin. Hyvä esimerkki tästä on se kun yhtenä päivänä avopuolisoni kanssa olimme punaisissa valoissa autolla. Vierestä jalkakäytävää pitkin rullaluistelu parikymppinen nainen joka kans pysähtyi viereemme. Sami hymyili mulle ja kysyi mitä mä katton. Sanoin että samaa kuin säkin: hyvää persettä tietty! :D
On ollut mahtavaa huomata kuinka itselle on tullut pikkuhiljaa kroppaan kehitystä puhtain keinoin. Voin ylpeänä todeta, että tämä nainen ei vedä eikä koskaan tuu vetämään muutakuin pulkkaa tämän lajin eteen. Kehitystä voi todellakin saada aikaiseksi ihan perusravintoaineiden avulla ja se tuntuu mahtavalta.
Huomenna duunimaalle tienaamaan Plataniaksen matkaa varten, oi kuinka mä jo nään itseni, äipän ja pikkusiskoni mansikkamargaritat kädessä Kreetalla syksyllä. ;)
Iloista ja hikistä viikkoa joka iikalle!
Kuuman lenkin jälkeen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti