Viime viikolla kohtasin pienen henkisen kasvun paikan. Sellaisen viikon verran ennen alkuviikkoa jo oli alkanut tuntumaan että reenit ei jollain tavalla enää luista entiseen malliin. Pisti mietityttämään tuo treenaamisen henkinen hyvinvointi sen verran että ajattelin myöntää itselleni tosi faktan: oon väsynyt. Väsähtänyt fyysisesti niin kovaa että en enää nauttinut reippaaseen viikkoon treenaamisesta vaan joka treenistä muodostuikin yhtäkkiä kummallinen yhtälö: kumpa se olis jo takana. Kaikki ilo oli poissa, kroppa vaan oli uupuneessa tilassa jatkuvasti. Ois vaan voinut nukkua koko ajan. Siispä pistin hätäpuhelun pikkusiskolleni ja multa pääs aivan itku ennen sitä puhelua. Pakko jollekulle myöntää se fakta että tää fitnesstouhu ei todellakaan voi koko ajan olla yhtä ihanuutta ja ylöspäinkipuamista. Joskus on myönnettävä itselleen että täytyy käydä kuopassa nähdäkseen jälleen paremmin auringon!
Mulle oli henkisesti kovaa myöntää että pidän kuus päivää kokonaan taukoa treenistä ja syön hieman enemmän hiilareita jotta taas jaksaisin puurtaa tulevat viikot. Tänään havahduinkin että oon paahtanut miltein seitsemän viikkoa täydellä teholla 5x viikkoon ohjelmaani joten kevyen viikon aika olisi ollut juuri siinä kohdassa kun oon alkanutkin treenatessani huomata kropastani väsymyksen tunteita. Nyt taas paremmin ymmärrän sen kevyen viikon tarkoituksen. Sarjat jätetään vajaiksi ja painoja pienennetään viikoksi. Kun vaan perkele viete malttais. Ja jatkossa aion kyllä malttaakin!
Mua itketti ja nauratti kun puhuttiin siskoni kanssa näistä bodailuseikoista. Ei oikeesti kukaan muu kuin varsinainen fitnessurheilija voi ymmärtää mitä kaikkea pään sisällä joutuukaan tämän taipaleen aikana läpikäymään. Yllättävää kyllä se suurin pelko eli se että sortuis syömään kaikkea hyvää laidasta laitaan ylitse sallittujen rajojen ei oo osoittautunutkaan pahimmaksi peikoksi. Pahinta on se kun vaatii itseltään joskus väsyneenä liikoja. Ja se tunne että pettyy treenin jälkeen vaikkakin kaikkensa yrittäis antaa kun on vain fyysisesti väsähtänyt.
Mutta asiasta toiseen: minun siskoni osaa aina tsempata ja sanoa ne parhaat sanat oli ongelma mikä hyvänsä. Se on mulle niin rakas ja tärkeä, meillä on ainutlaatuinen henkinen yhteys joka toivottavasti säilyy koko elämän. Voi kun mun on sitä taas ikävä, onneksi pian jo nähdään :)
Kahden viime viikon aikana oon panostanut lihashuoltoon. Elämäni ekaa kertaa hierotutin jalat 45 min ja voi jumankauta että otti kipeetä!! Hullun ihanaa kipua se oli. Välillä olin varma että taju lähtee. Selkää ja hartioita kun sitten toisena kertana hierottiin, huomasin niskani olevan molemmilta puolilta niin pahoin jumissa että jokainen veto niskanikamaa tuntui rintalastassa saakka. Kysyin luottohierojaltani osaako hän tarvittaessa elvyttää johon sain naurunsekaisen vastauksen: valitettavasti en :D Piti varmistaa seikka sillä tuli tunne että pian sydän pysähtyy... Opetin Juhalle sitten sanallisesti elvytyksen perusteet ihan vaan siltä varalta, että joskus taitoa elämässä tarvitsisi :) Loppuviikosta meen vielä käsi ja hartiaseudun hierontaan, cant wait!
Tänään menin salille täynnä uudenlaista tarmoa. Myhäilin vain mielessäni kun jälleen havahduin kuinka paljon oonkaan saanut viikkojen sisällä lisätä painoa jalkaliikkeisiin, mahtavaa.
Tarinan opetus on siis se, että kuunnelkaa ihmiset itseänne. Usein se pieni ääni sisällä on otettava huomioon. Kun väsähtää on aika levätä, se ei tee susta luovuttajaa. Huonosti käy sen sijaan ellei myönnä itselleen että väsyttää ja jatkaa ja jatkaa ja vielä vähän jatkaa...
Meidän tiine koissu lähti eilen takaisin pariksi kuukaudeksi kasvattikotiinsa sillä loppuviikosta se varmaan tupsauttaa pentunsa maailmaan, jännittää ihan kuinka monta vauvelia tuleekaan!
Peellä eli meidän vanhemmalla harjakoiralla oli eilen Amya hieman ikävä kun se makoili neidin lähdön jälkeen tunnin verran paikallaan pää laattian rajassa eteisen sanomalehtikasan päällä. Tänään se taas on jo nauttinut elostaa leikkien jatkuvasti ja leveillen kopassaan ;)
Viikko sitten oli terkkariluokkaystäväni häissä Alahärmässä, ja pariskunta oli vallan valloittava ja häät olivat ihanat kaiken kaikkiaan. Sieltä kuva alempana.
Viikonloppuna ihastelemaan Elastisen vatsiksia Solarsoundiin. Aion katsoa miltein kaikki bändit kahden päivän sisällä, siellä on kaikki parhaat :) ! Eniten odotan Elastista, Uniikkia, Redramaa ja Tuomas Kauhasta.
Ei muutakun hymyä naamaan ja sokka irti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti