JOKAINEN ON OMAN ELÄMÄNSÄ SANKARI

 Helou. Ihanaa vielä kaks vapaapäivää edessä viikonlopun lisäksi! Enemmän tälläisiä irtiottoja kiitos. 
Tällä viikolla oon terästäytynyt ja nähnyt ystäviä. Enemmän kuin moneen viikkoon yhteensä. Torstaina oli ystävänpäivä ja Sanna kävi meillä pienen poitsunsa kanssa. Perjantaina nähtiin lapsuuden aina niin tärkeiden ystävien kanssa meidän "vanhan nelikon" kesken ja istuttiin iltaa oikein olan takaa ravintolassa. Mulla ei oo nyt about viikkoon ollut minkäänlaisin makeanhimoja. Voikun tämä jatkuis!! Ekat kaks viikkoa koetteli makuhermoja paljon paljon enemmän... Ei ollut yhtään hankalaa olla ravintolassa kahvi ja Pepsi max linjalla kun muut söivät. Tiedän että se meikäläisenkin tankkauspäivä sieltä tulee kun on tullakseen. En vaan kestäis ajatusta itteni kanssa jos tämän alun viiden viikon aikana sortuisin. Oon itelleni luvannut olla tässä hommassa 110 prossalla mukana :) 

Niina, Pirita ja Päivi on kaikki mulle niin super tärkeitä. On hauska huomata, että kun on tuntenut naisista joka ikisen 20 vuotta (huhu huh!) niin aina ei edes sanoja tarvita kun jo toisen seurassa viihtyy. Ja aina kun nähdään juttu jatkuu ja jatkuu aivan kuin ei sitä aikaa tapaamisten välissä olis ollutkaan. Vuodet vierii nopeaan mutta musta tuntuu että oikeesti kukaan meistä naisista ei kasva vaan aina sieltä löytyy ne pikkuteinit vuosien takaa kun kohdataan :)  Tosi ystäviä on harvassa. On ystäviä jotka luulee olevansa ystäviä, on ystäviä jotka yrittävät liikaa olla ystäviä ja on ystäviä jotka pitävät itsestään selvinä että mukamas ovat ystäviä. Mutta kun on löytänyt sydänystäviä ei siihen tarvita mitään todisteluja että niin ja niin usein pitää nähdä ja pakko pitää yhteyksiä. Sitä nähdään kun nähdään eikä voivotella vaan pidetään hauskaa ja nauretaan mahat kippurassa. Ja muistetaan taas miksi kauan aikaa sitten vietettiin aikaa toistemme seurassa! Koska joka ikinen on ainutlaatuinen ja ihana oma itsensä. Hyvä ystävä tarjoaa myös olkapäätä ilman että sitä tarvitsee kysyä. Hyvä ystävä soittaa ja sanoo että jos sulla on hankalaa, olet aina tervetullut meille. 

Eilen olin aikeissa mennä viihteelle limpparilinjalla, ihan tosi. Laittauduin nätiksi ja mulla oli kovat odotukset illasta mutta eipäs kaikki mennytkään suunnitelmien mukaan. Ilta loppui lyhyeen klo 23 jälkeen ja sitten jo kutsuikin kotiovi. Eipä siitä sen enempää. 
En oo aivan varma onko ollut fiksua heittää naamakirjaan kommentti että aion kisalavalle kun välillä ottaa pannuun että tuntee olevansa ikäänkuin arvosteltavaa lihaa joka puolella. Siis kyllähän mä nyt tajuan että toisten arvosteltavana sitä tietenkin joskus siellä lavalla tulee olemaan mutta en ymmärrä aina mikä oikeus ihmisillä on pyytää näyttämään pala tai selkä tai perse tai hitto mikä ruumiinosa sitten vain Niinkuin eilen kävi. Mutta minähän pyllistin ja minähän näytin mltein mitäänsanomattoman haukkarini kun kerran pyytivät. Jos niin kysyy on turha sitten nyrpistellä nenäänsä ikäänkuin mikähän tuo luulee olevansa. 
Siinäs pyrkii ite samaan tai on hiljaa ja nielee tappionsa :D

On tämä fitnesselämä sellaista hommaa että uskon oikeesti että aika harva nainen tähän pystyy. Ja aika harva mieskään pystyy olemaan satalasissa mukana treenien suhteen joka hetki päivittäin. Oiskin helppoa jos vois vaan treenata hiki hatussa. Mutta kun ruokavalio on laitettu puhtaalle ja eteenpäin vievälle pohjalle kohti unelmaa joutuu/saa tätä asiaa ajatella päivittäin oikeastaan ihan joka hetki. Oon vasta nyt oppinut mm. sen kuinka tärkeää on syödä mikäkin ateria mihinkin aikaan optimaalisen lihaskehityksen kannalta. Vettä täytyy kans olla jatkuvasti saatavilla tai riittävä juominen pakkaa unohtumaan. Esimerkikis torstaina koulutuspäivän jälkeen mun päätä särki ihan hemmetisti ja oli raskas olo kun tulin kotiin, ihan vain sen takia kun tuli juotua vettä liian vähän. Illalla tankkasin kunnolla ja olo oli jo kuin eri ihmisellä. 

Mä oon tän kauden aikana nauttinut aivan pienistäkin asioista. Siitä että farkut sujahtavat jalkaan helpommin ilman turhia jenkkakahvojen vierestä nykimisiä, että saan syödä puhdasta ja maukasta ruokaa, että saan aamulla peiliin katsoessanin todeta: oon virkeä ja energinen ilman suurempia naamaturvotteluja! :D
Tämä energisyys on mulle aika outuoa. Toki pidän itteäni aika aikaansaavana tyyppinä elämässä, en osaa koskaa esim loikoilla sohvalla tekemättä mitään kovinkaan kauaa. Mutta että olo voi olla tälläinen: täynnä tarmoa ihan jatkuvasti! Illalla nukkumaan mennessä tulee olo että paskat kun päivä jo loppuu vaikka koko alkutalven on ollut aina nukkumaanmennssä olo: huoh, ihana päästä pitkälleen ja nukahtaa. 

Pitäis alkaa miettiä pikkuhiljaa noita posettelujuttuja. Vaikka onhan tässä mahdollisiin kisoihin aikaa, mutta joka tapauksessa. Kun ei ole niistä mitään henkilökohtaista hajuakaan haluan opetella kaikki poseerausasennot sitä suuremmalla syyllä oikein! Harmittaa kyllä jonkin verran että en asu lähempänä Tamperetta sillä siellä Team Sportlifeläiset järjestävät aika ajoin vapaamuotoisia posettelutreenejä ja haluisin päästä osallistumaan niihin mahdollisimman paljon. :/ Mä oon oikeutettu ja super iloinen siitä että tutustuin tuohon Sportlife tuotemerkkiin kilapilijasopimukseni kautta. Vaikken kyseistä tuotemerkkiä edustaiskaan voisin ihan sinisilmillä todeta että todella maukkaita ja toimivia tuotteita! Oon kuitenkin vuosien varrella ennättänyt kokeilla todella monia proteiinijauhotuotemerkkejä ja kaikki on tähän saakka maistuneet melko teollisilta, mutta tuo Sprtlifen Recovery ja Night proteiinijauheet vie kielen mennessään. Oikein odottaa sitä treenin jälkeistä protskujuomaa! 

 

Poliklinikkapäivän tunnelmia

Antoisa päivä takana Sorsanpesällä polikliinisten sairaanhoitopäivien parissa. Luennot olivat mukaansatempaavia, lukuunottamatta päivän viimeistä 45 minuuttista kun käsiteltiin asioita kipulääkityksistä. Sinänsä tärkeä aihe, mutta ajasta puolet meni siihen mitä ois voinut käsitellä kohde yleisönä lääkärit, ei sairaanhoitajat: minkä vaikuttavan aineen ryhmään kuuluva antibiootti olisi mihinkin tulehdukseen paras mahdollinen vaihtoehto sekä minkä ryhmien antibiootteja on paras yhdistellä. Huoh! Luennoitsija tiesi itsekin että aihe oli loppupuolelta tylsä niin miksi sitten toi sen meille ilmi, ajan ois voinut käyttää vaikka siihen mitä hoitajan olisi tärkeää nähdä potilaan lääkelistalta ja mistä lääkkeistä tulee tyypillisimpiä interaktioita tms sellaiseen TÄRKEÄÄN. 
Sympaattisen ja fiksun sekä käytännönläheisen oloinen naislääkäri Turusta luennoitsi aiheesta Lapset päivystyksessä ja kävi läpi tyypillisimpiä lasten hätätapauksia ja niiden hoitoketjuja. Sen sijaan sukelluspotilaan hoito ei ollut erään mieslääkärin ohjeistamana niinkään joka päivää poleilla mutta kiva lisä päivän kulkuun. Hyvin oli aiheet erilaisia. Tuli käsiteltyä myös tamperelaisen amk miesopettajan toimesta omaisen roolia päivystyksessä, ja siinä tuli miettineeksi opettavaisia asioita tilanteista kuin tilanteista. Innolla huomispäivän luennoille!

Hitto kun ottaa välillä pannuun selitellä näitä ruokailuja muille tyypeille, kun tuntuu ettei kukaan ymmärrä. Ja silti montaa ihmistä kiinnostaa. Kauhee kikkailu oli tänäänkin eväiden kanssa. Mutta hätä ei lue lakia! Jätin eväsrasiat autoon aamupäiväksi ja kipaisin ne sieltä lounastauolla. Kysyin ystävällistä tarjoilijaa lämmittämään ruokani eväsrasiasta sillä minulla on "niin paljon allergioita. " ;) Sillä välin keräsin salaattia lautaselle. Lopuksi hain kahvia ja jonossa hieman hymyilin kun ajattelin herkullista rahkaani pöydällä odottamassa ja kuulin naisen jonossa edessäni katsovan keksikuppeja ja ystäväänsä ja tokaisevan "pakko ottaa nyt montaa lajia".
Mua huvitti myös eilen kun hain ystävänpäivädonitseja Arnoldsista ko. liikkeen myyjän kommentti kun kysyin onko tarjouksia rasioista joihin tulis 3-4 donitsia? "Ei valitettavasti ole, mutta ilman muuta kannattaa ottaa 6 kappaletta sillä se tulee edullisemmaksi." Wtf? Eikö 4 kappalaetta hintaan 12 e ole halvempi kuin kuus kappaletta hintaan 15e? Missä kohdassa tipahdin kärryiltä. Siis ymmärrän kyllä pontin ettei tuossa tapauksessa yksi donitsi maksais mulle kuin sen 1,5 egeä mutta miksi hemmetissä ostaisin 6 kappaletta jos tarvitsen vain 3-4? :D Hienoa logiikkaa taas. 

Ja vielä ruoasta. Aion täten ilmoittaa että laitan taas toviksi Seinäjoen Citymarketin boikottiin ruokaostosten puolesta. Viimeisen puolen vuoden aikana oon asioinut suurempien ruokaostosten merkeissä tuolla about kolme kertaa ja JOKA kerralla jotkut ostamistani vihanneksista on homeessa. Ihme kauppa. Luulis olevan tuoretta mutta ei. Ja kerta toisensa jälkeen. Miten kehtaavat myydä tuollaista shaissea. 

Ja vieä sellaista ettei ihan valittamiseksi menisi. Tänään taas tunsin että teen todella työtä jolla on merkitys ja harva ihminen saa kokea yhtä hienoja tunteita kuin me polien hoitajat. Lisäksi eilis päivä töissä oli huumoria täynnä, mulla on loistavat työkaverit! :) 

Kuulumisia ennen helmikuista viikonloppua

Perjantain aamuvuki takana ja samalla pirun kiire viikko tullut päätökseensä. aah! 

   
Hitto että mä vihaankaaan kiirettä! Itse on oman ajankäyttönsä sankari eikä ketään voi siitä syyttää kuin itteään et kiirusta pitää mutta silti ahdistaa. Nyt kun on aloittanut treenaamaan 5x viikkoon hurahtaa päivät aivan liian nopeaan. Eniten harmittaa kun ei oo koiran kanssa olevinaan niin paljoa enää aikaa olemiseen ja nyt en oo aivan joka päivä sitä edes lenkittänyt, koska ei yksinkertaisesti ennätä ja siitä on helpoin karsia. Työstä eikä salista voi karsia aikaa pois :/ Eilen menin koko päivän minuuttiaikataululla, oikeasti vasta illalla klo 21:30 olin kotona ja pysähdyin. Onneks ens viikolla on tiedossa kaikkea kivaa ja toivon mukaan ei niin hektinen viikko. 

Ens viikolla osallistun kakspäiväsiin polikliinisiin sairaanhoitajapäiviin jotka pidetään täällä Seinäjoella tänä vuonna joten mukava et ei tartte kauemmas lähteä :) Palkka juoksee niinä päivinä, minä en :D Aiheet oli mielenkiintoisia ja todella ajankohtaisia. Saa taas uutta intoa työhönkin. Lisäksi tapaan ihania vanhoja naistovereita loppuviikosta syömisten merkeissä :) Muut syö, minä en nauti nyt ravintolaherkuista, mutta ei haittaa. Pääasia nähdä rakkaat naiset pitkästä aikaa. 
Viime yönä näin unta että olin syönyt vaikka kuinka paljon irtokarkkeja kunnes muistin siinä huumassa että oon sitoutunut tähän viiteen tiukkaan viikkoon. Mulla oli hirveen paha olo henkisesti ja vitutti niin paljon! :D Aamulla herätessän nauratti: en todellakaan meinaa sortua. Uni tuli varmaan siitä kun eilen otti illalla päähän ja mietin hetken aikaa kuinka ihanaa olis hakea vähän lohtukarkkia Salesta. Mutta pakotin ajatukseni pian jo muualle. 

Vauvoja. Niitä on joka puolella. Raskaana olevia. Myös. Meinaa tulla jo korvista. Oon enemmän kuin onnellinen ystävieni puolesta joista on viime aikoina tullut äitejä, mutta en tiiä miksen jaksa enää kuunnella vauvajuttuja yhtään. Ehkä siks kun en tajua ite miltä tuntuu olla äiti. Se on varmasti elämän mahtavin tunne mutta tällähetkellä meikäläisen tunteet menee vain tuonne salikehityksen puolelle :) Enää ei niin lujaa ahdista ettei sitä tenavaa ole vielä tehtynä. Tiedän että oon onnellisempi äiti joskus tulevaisuudessa kun oon ensin ylittänyt itseni ja kivunnut fitnesslavalle ;) 

Mä en mieti pätkääkään mitä musta mahdetaan  puhua selän takana tämän fitnesstouhun vuoksi. Mulle riittää että tärkeät ihmiset ymmärtävät miksi oon tähän ryhtynyt ja jotta itse oon sinut itseni kanssa. On ollut ihan kiva huomata kuinka työpaikallakin monia tuntuu juttu kiinnostavan ja tosi tsemppaavaa kommenttia on saanut ottaa vastaan :) Tänään tosin keskustelu meni hivenen överiksi kun sanoin erään lääkärinkin kuullen että oon tilannut 150 eurolla mömmöjä netistä. Naiset sano että siinä vaiheessa kun Katjalla viikset kasvaa ja polin luukulta kuuluu enää möreä ääni he tietävät että mömmöt on alkanut purra :D No eikai. Ainahan mun haave on ollut katsoa kuinka pitkälle mahtaa naisena kehonrakennuksessa päästä ihan vain perussetillä, ilman ei sallittuja lisäaineita :) Ammattinikin vuoksi en ikinä vois kuvitella minkäänsortin hormoneja käyttäväni, sen arvoista ei sentäs tämäkään harrastus kyllä ole!

Kalsaripäivän saldona

Helou! Tänään heräsin tarkoituksella vähän myöhempään kun koko viikon on tullut herättyä kellon soittoon ennen kukonpieremää. Aamupuurot sun muut tuli nautittua vasta kymmenen maissa. Ei oo kyllä teettänyt ongelmia nuo aamuheräämiset! Sen verran olo on tarmoa täynnä puhdistetun ja säännöllisemmän ruokavalion ansioista :) Tää on mahtava juttu mihin tulinkaan mukaan lähteneeksi. Toivottavasti energinen olo jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.... Huomasin sen ettei väsytä niin kovasti ja saa enemmän aikaiseksi heti ekoina päivinä näiden ruokailujen myötä. 
Treeneissä oon saanut itseni toden teolla kipeäksi, varsinkin pohkeet, auts! Oon olut tyytyväinen että aina on seuraavana ja sitäseuraavana päivänä tuntunut siellä mihin treenin oli kohdistettukin. Puolesta välistä viikkoa meinas pikku paniikinpoikanen iskeä kun mietin että mitä hulabaloota elämä tuleekaan olemaan vielä monta kuukautta. Sinänsä sen takia tuo paniikki syntyi ajatuksissani koska illat menee niin armotonta vauhtia. Kello on töiden jälkeen aina jo viis niin et hurahtaa. En haluu että koira jää paitsi lenkeistään mun treenien vuoksi ja siksi oonkin koko viikon rynnännyt töden jälkeen välipalan haukattuanin samantien lenkille. Lenkiltä kun on kotosalla saakin jo pakata kassin ja salille. Salilla on ollut paljon uuttakin sisäistämistä tuon ohjelman myötä joten ihan kimurantitonta eivät treenit ajallisesti ole olleet. Nooh, kyllä sitä ajassa varmaan tulee kirittyä sitten kun liikkeet parin viikon kuluttua jo paremmin sisäistää. Todella monipuolisen ohjelman on Halonen mulle taikonut, intoa puhkuen odotan koska se selluliitti lähtee veks ja koska vatsapalikat, haukkarit ja pepa näyttää paremmilta! Jossain vaihees kevättä vois taas kuvailla salilla ihan vain oman motivaation tähden. 
Aamusta ajattelin viettää kunnon lepopäivän kalsareilla hilluen ja telkkaria kattellen sekä ruoasta ajan kanssa nauttien. Nämä asiat toteutuivat tän sunnuntain aikana ja en ees muista koska mulla ois viimeksi ollut näin kiireetön päivä. Venyttelin kaikki lihasryhmät tänään kunnolla läpi ja teki gutaa. Ruoat on kaapissa kolmelle päivälle ja sekös kivaa. Ei tartte keittiössä könnätä alkuviikosta.
Viikonloppuna ei ollut minkäänlaisia ongelmia vältää kiusauksia hyvän suhteen. Tuli sivuutettua tuore pizza, banaanikakku., kuiva kakku, jätski, battery ja siideri. Hyvä minä! Kaikkea olisi ollut tarjolla. Vaikka Matti sano mulle että älä sit liikaa mieti sitä päivää kun saa luvan tankata, niin pakko myöntää. Kyllä mä sitä mietin. Ja mitä sillon söisin. Ehkäpä Makuunin tuoreita karkkeja ja jonkun hyvän kana-annoksen ravintolassa. Mutta minä jaksan odottaa, se on varma! :)