Helou! Töissä viihdytty aamuvuoro. Tänään oli yllättäen aika rauhallinen päivä. Nautin elämän pienistä asioista kuten esimerkiksi siitä, että sain syödä KOKO lounaan ilman puhelun puhelua omaisilta ja ylipäänsä ilman yhtäkään häiriötekijää. Plussaa oli myös se, että söin lounaan päätteeksi yhden parhaimmista maistamistani kekseistä ikinä! Ja senkin rauhassa sumpin kera :) On viime aikoina työmaalla tottunut siihen et saattaa mennä klo 14 saakkakin ennenkun ennättää kunnolla haukata jotain... Tykkään työstäni silloin kun sen saa tehdä oikeasti rauhassa. Tuohon keksiinkin annoin ittelleni luvan sortua koska ens viikolla saan valmentajaltani tiukat ruokavalio-ohjeet loppu vuodeksi. Saan myös uutukaisen treeniohjelman jota odotan niiiiiiin innolla etten voi sanoin kuvailla :) Mun valmentajana toimii eräs periksiantamaton tänäkin vuonna FitnessExpon lavalla kääntymässä käynyt pimu :) Sillä naisella on elämänasenne jonka mielusti tartuttaisin itseenikin. Lisäks tuo tyyppi on todella mukava oikeasti ihmisenä, iloinen ja pirtsakka pakkaus! Odotan uusilta ohjelmiltani aika paljon sillä aioin pitää niistä kiinni 100prossaa lasissa. Joulu on sitten poikkeus ;)
Viime viikolla kotiuduttiin äidin ja pikkusiskon kanssa Saksasta. Käytiin heittämässä tutussa paikassa kolmen vuorokauden shoppailureissu ja vitsit löytyi taas vaikka ja mitä. Ja kaikki mitä ostelin oli tarpeellista. Paitsi apina avaimenperä.. ja Tobleronet... ja kosteusvoide.. ja ..... .... Sinne on aina mukava matkustaa kun kytätään monta viikkoa halpoja lentoja Ryannairilla ja napataan sit ne ja sama taktiikka hotellien suhteen. Saksa on siitä kumma maa kun sellaisissa paikoissa, joissa ei paljoa turisteja ole ei paikalliset kyllä vaivaudu edes yrittämään puhua sulle englantia. Jos asettelet kysymykses hienosti englanniksi niin että jokaisen vähänkin kouluja käyneen pitäs se ymmärtää ei ne vavaudu vastaamaan sulle muutakun saksaksi, ei vaikka pyörittelisit päätä ja toteaisit että et ymmärrä. Mähän aikanani luin yläasteella kaks vuotta saksaa sekä lukiossa melkein kolme. Harmi kun jätin kesken sit loppuviimeks. Jonkinverran vielä muistaa sanoja sieltä täältä mutta ois kiva heitttää jotain small talkia kehiin!
Meidän hotelli oli aivan keskustan tuntumassa. Palvelu pelas ja huone oli tarpeeks suuri meille naisille mutta liikennemelu taas vei unet aika lailla. No, en valita kun kerran sinne saakka päästiin! Ekan yön tuli nukuttua kohtuu hyvin mutta toisena yönä varmaan 2h. Just kun oli pääsemässä uneen kuului ulkoa mahdoton ääni, aivan kuin olis sattunut kolari kahden auton kesken. Aamulla siellä pihalla olikin lasinsiruja että tiiä sitten. Säikähdin ja käänsin vaan kylkeä ja mietin että luetaan huomisesta lehdestä sitten :D
Ekana päivänä matkabudjetista oli jo puolet tuhlattuna n 2-3 tunnin aikana! Noo, sehän se tarkotuskin oli. Oli aika mukavan lämpöset kelit, n. 20 astetta. Pirkkalan kentälle kun saavuttiin lähti sit viimesetkin luulot jatkuvasta kesästä pois kun tuuli pörhäls syysviimalla niin että hyvä ettei tukka irronnut päästä.
Ruoka siellä oli aivan super hyvää. Nautin myös pitkästä aikaa leivästä kun evästettiin molempina aamuina tutussa leipäbaarissa jossa oli ihania täytettyjä kanapatonkeja kastikkeella, kylkeen sit maitokahvi 0.4 l niin kyllä taas elämä hymyili entistäkin enemmän !
Sit muihin asioihin. Paras kaveri synnytti viikonloppuna esikoisensa, pienen poikavauvan. Tänään juttelin sen kanssa ja itku meinas päästä, niin onnellinen oon tuon pariskunnan puolesta :) Mun kaverilla on ollut korkeat verenpaineet ja niistä ollaan juteltu. En tiiä tuliko asia jotenkin mun uneen koska on pakko kertoa miten hullua unta ihminen voikaan nähdä. Siihen yhdistyi kaikki viime aikoina tapahtuneet asiat: verenpaine, herkuttelu ja mun kaveri. Noh olin unessani ostoksilla Makuunissa ja ostin hirveen mättösäkin. Olin menossa yövuoroon sit sieltä. Kassa neiti tokas mulle kun olin laittanut pussini punnitukseen että heillä on nykyään siellä tiedostot mistä nähdään kuinka paljon tietty ihminen on ostanut karkkia viime aikoina. Mulle ei nyt valitettavasti voitu myydä mitään koska olin lähiaikoina ostanut niin suuria määriä kerrallaan että verenpaineeni hipoo muuten taivasta jos syön tuonkin pussin :D Hetken siinä tinttailin kassalla mutta se neiti ei suostunut: antoi vain pari brosyyria käteen ja sanoi että tämä on heillä valitettavasti käytäntö ja pahoitteli. Sitten menin ne lehtiset kädessä pihalle jossa mun kaverini (tuo ensissynnyttäjä) mua jo oottelikin. Yhdessä nauroimme vedet silmissä tapahtuneelle että kuinka tälläinen voi olla todellista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti