Heippa tyypit! Kärsin jälleen yötyökrapulasta, päätä jomottaa vaikka oonkin nukkunut aika hyvin viime yön töiden jälkeen. Ens yövuki vielä ja sit ansaituille vapaille. Pakko myöntää että oon potenut pientä motivaatio-ongelmaa viime viikon aikana. Treenit oon menny normaaliin tapaan läpi mutta tuntuu että oon ollut tosi väsyksissä ja salillakin vois pusertaa vielä enemmän mutta jotenkin vain ei kulje parhaalla mahdollisella tavalla. PAITSI eilen kun oli vapaata koko päivä ja olin edeltävän yön nukkunut pitkät yöunet kulki jalkatreeni salilla hien kera hyvin. Perse on niin kipeä nyt että pakko on ollut jotain mennä perille :D Kyykkyyn kun menee niin särkee hyvällä tavalla äässiä! :D Huomenna luvassa olat, rinta, ojentajat ja vatsaa. Oon niin rakastunut uuteen saliini että välillä tuntuu et siellä vois viettää vaikka puolikin päivää :) Mitään laitteita ei puutu, porukka on sopivan tuntuista ympärillä ja sellaista.
En tiiä mikä ihme herkkyyskausi muhun on iskenyt. Toissapäivänä kattoin telkusta Suurinta Pudottajaa ja ihailin taas Jilliania salaa ;) Tuli jakson lopussa tippa linssiin kun olin niin vilpittömästi onnellinen sen yhden jätkän puolesta joka oli vähällä luovuttaa mutta pääsikin finaaliin saakka. Lähtöpainoa rapeat 235,5 kg ja muistaakseni miltein 100 kg oli jo ennättänyt tiputtaa. Se kuinka jaksossa käsiteltiin miten paljon loppupelissä elämässä on treenien ja omakuvan suhteen kiinni siitä että pää pysyy mukana treeneissä ja luottaa siihen että "Mä pystyn tähän hitto vie!" teki vaikutuksen myös. Ajatusmaailmaani sopii kuin nenä päähän tämä lausahdus jonka eräs kova treenimimmi laittoi nettiin näkyviin:
Vois päivitellä pidemmästi vielä tän viikon aikana joku päivä. Nyt tekemään sapuskaa! :)
Ps. Siskoni on rautaa! Ikää 20 v ja liittyi Halosen valmennettavaksi, go girl! Vain taivas on rajana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti