Pidä katseesi tähdissä ja jalkasi maassa 

Lausahdus koristaa jääkaappimme ovea. Se on paikka johon tulee katsottua joka päivä ja sen vuoksi halusin tuon magneetin siihen laittaakin. On tärkeää elää tätä päivää eikä ressata tulevista, ottaa jokainen henkäys tätä päivää eikä valittaa turhista. Miltein yhtä tärkeää on, että omaa elämässään tavoitteita joita kohti aina sopivin väliajoin pysähtyy katselemaan.  Tänään taas huomasin kuinka hienoa onkin osata elää tässä päivässä eikä veuhtoa turhista tulevista asiousta joille ei voi mitään. Koin pienen ahaa elämyksen kun työtoverini naurahti minulle kun tokaisin vahingossa: onkos huomenna aamu. En katto työvuorojani useinkaan kuin maksimissaan kaks kolme päivää eteenpäin. Mitään hajua ei ollut enään mielenpäällä siitä että huomenna olis ollut aamupäivästä koulutuspäivä, mutta sainkin jo tänään vapaan paikan vuoksi osallistua ko. koulutukseen kun töissä oli suht rauhallista ja hyvin väkeä paikalla. 
Tänään mieleeni on jälleen juolahtanut oonkohan aivan tervejärkinen. Mietin taas kaikkea sitä, kuinka raahaudun suoraan töistä salille tekemään kovaa jalkarääkkiä tunnin verran täydellä teholla. Voisin mennä huilaamaankin. Mutta sitä en todellisuudessa tahdo. Työpaikan jääkaapin alaosan lokerikko täyttyy miltein kokonaan kolmesta seikkeristäni, jotka sisältävät välipalaprotskujauheen, latarin sekä treenin jälkeisen palkkarin. Näin tapahtuu aina silloin tällöin kun meen reenaamaan suoraan työvuoroni päälle.  Välillä mua hymyilyttää tää touhu, kyllä ihminen on hullu kun ei päästä itseään helpolla. Mutta heti aina havahdun, miksi päästäis itsensä siitä mistä aita on matalin? En keksi ainoatakaan hyvää syytä. Sitten taas jatkan reenaamista ja ruokien punnitusta. Aamusta herään miltein 1,5 h ennen töihin lähtöä. Suurimmaksi osaksi sen vuoksi, että ennätän tehdä puurot sun muut ruoat vaaán kautta massuuni. Mutta tälläinen mä oon. Ellen tälläisenä kelpaa niin antakaa olla. Pääasia että on hyvä olla itsensä kanssa :)
En jaksa enää innostua alkoholista ja bilettämisestä sillä ajattelen vain kuinka huono olo on seuraavana päivänä henkisesti ja fyysisesti viinan takia. Joskus joudun sanomaan etten ennätä kahville tai bailaamaan viikonloppuna, on pakko tehdä parin päivän sapuskat. Ne hyväksyy sen tiedon ketkä hyväksyy ja jotenkin musta tuntuu että tässä vaiheessa ne tyypit on tainneet jo kaikota ketkä eivät tosi ystäviä olleetkaan. Kumma kyllä oon just tiennyt vuodenvaihteesta lähtien ketkä takanani seisovat: juuri ne rakkaimmat mulle. Ja muuta en tarvitsekaan. 
Oonkohan vanhentumassa kun en enää innostu sosiaalisessa mediassa olosta! Tämä blogigin on siinä ja siinä viittiikö kirjoitella, mutta ainakin toistaiseksi jatkan. On ihanaa pitää pää kasassa tässä fitnesstouhussa kun saa kirjoittaa ajatuksensa ylhäälle. Facebook on paikka jota aluksi ihmettelin, sitten rakastin ja lopuksi ällöksyin. Tuo ällötyksen tunne on ollut lähimmäisenä mielessäni oikeestaan koko kesän kun oon siellä pyörinyt. Sen vuoksi lähdinkin sieltä pois. En sano että pysyvästi, mutta ainakin ens vuoteen saakka. Niin kauan kunnes elämä ilman sitä tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. Mulla palo päreet yks päivä kun eräs tyyppi joka pyyti ystäväkseen ja omas n 30 ystävää, käveli minua vastaan katsomatta päinkään, ei tervehtinyt. Ystävä joka haluaa katsella sinua sosiaalisen median kautta, muttei omaa sosiaalisia taitoja. Voi niitä on kuulkaas paaaaljon. 
Sitten on niitä kavereita jotka ovat luoneet itsestään juuri sellaisen kuvan minkä haluavat että muut näkevät ulkopuolisin silmin. Ei! Elämä ei ole aina ihanaa ja pumpulia. Elämä on joskus tosi syvältä ja vittumaista. Juuri kun aattelet että kaikki on kohdallaan niin tapahtuu jotain mitä et ois ikinä ajatellut tapahtuvan SINULLE. Siitä ei huudella, mutta kun taas kaikki asiat on fantastisesti on aika kailottaa kavereille. Mä en tykkää epärehellisistä ihmisistä. Sellasista jotka luo ympärilleen kuoren, vaikka suurinosa todellisuudessa tietää että sen kuoren alla on haavoittuvainen ja ei niin ihana tyyppi.
Lisäksi on alkanut tämän vuoden puolella ahdistaa ajatus että kun muutenki on nyt vähemmän aikaa ystäville, en aio sitä vähäistä aikaani tuhlata nettimaailmassa vaan tapaamalla ystäviä kasvotusten. Nauramalla ääneen, en niillä saaterin hymiöpaskamerkeillä. 
Ihmiset jotka eivät kailota koko maailmalle ovat aidompia ja kiinnostavempia kuin ihmiset jotka raportoivat joka viikonloppu ja miksei arkipäiväkin tapahtumistaan. Näin se vain on. 
Viikonloppuna olin Tampereella äidin ja siskon luona ja ihana oli taas käydä vanhoilla "kotikulmilla". Tampere on loisto paikka.  Jos jonnekin täältä muuttais Suomen rajojen sisäpuolelle ei tarttis kahta kertaa tuumailla minne muuttais. Käytiin viettämässä iltaa äidin ja siskon kanssa paikallisessa iskelmäbaarissa ja meno oli aika villiä. Ei mun puolelta, mutta muutaman kanssajuhlijan. Kattelin siinä bändin soittaessa yhtä blondia noin 50 v tietämillä. Se raukka nukkui nojallisessa tuolissa suu auki kuorsaten, tukka sekaisin. Mietin että tuollaisena en halua herätä sitten joskus aikuisena. Mikä saa ihmisen tuohon tilaan, huh huh. 
Bändi oli hyvä ja kovan kolmikon seura tietenkin parasta mahdollista ;) 
Lauantaina menin moikkaamaan taas Gurua. Tosi positiivinen fiilis jäi. Kuulemma taas on lihaa tarttunut kroppaan mukavasti. Pakarat saivat kehuja ja vissiin moni nainen ois kateellinen mun perseestäni. Piti oikeen siristää korvia kyseisestä kommentista. Jumankauta kuinka juuri minä voin olla noin etuoikeutettu kuulemaan kyseisen kommentin suomen huipun kehonrakennuskoutsin suusta. Ohhoh. Tällä mennään eteenpäin sano mummo lumessa ja se mummo oli tottaviekoon oikeassa!
Etureidet kerävät lihaa jostain syystä aina hyvin. Takareidet on jääneet etureisien varjoon ja niitä nyt tehostellaan. Jokaisella ihmisellä vain sattuu olemaan se kehonosa joka parhaiten nappaa lihaa vaikkakin treeni olisi monipuolista. Musta on alkanut tuntumaan että mulla se osa on juuri nuo etureiskat. Olkapäät on saaneet muotoa ja vatsapalikat erottuvat. Tästä on mainiota taas jatkaa reenaamista. Selkää en osaa posettaa sitten yhtään ja siihen Matti antoi muutaman vinkin kädestä pitäen. Oon niin tollo noiden posetusasentojen suhteen. En oo vieläkään kunnolla harjoitellut koska jollain tapaa tätä ei ole uskoa todeksi, että se kisalava oikeesti taitaa olla lähivuotena edessä.! 
Ohjelmani on hetken aikaa nelijakoinen viisjakoisen sijasta. Esitin kyseisen toiveen valkulle ja hieman häntä koipien välissä kerroin että olen ollut väsyksissä pari viikkoa ja tuntuu ettei etenkään jalat palaudu kunnolla. Matti tokas siihen, että hyvä! Anteeks mitä mietin. Kuulemma nyt alan oppia reenaamaan tarpeeks kovaa. Ei ollut ollenkaan ylitsepääsemätön juttu vaihtaa toviks 4x viikkoon. Nyt on mieli ja kehokin taas paremmin tasapainossa.

Raikasta syksyä ja mielettömiä päiviä toivotellen entinen naamakirjalainen, ja se tuntuu pojat hyvältä! 

 Pispalan portaat viikonloppuna äidin kans lenkkeillen

SYKSYISTÄ AHERRUSTA 

Syksyn kolkutellessa tulee usein mieleen että pitäis keksiä jotain uutta piristävää tekemistä. Mitähän se ois? En tiiä, mutta jotain kaipais. Oon miettinyt pitäiskö sen jonkun olla tyystin jotain muuta kuin liikuntaa esim hyviä kirjoja luettavaksi vaiko pitäiskö kuitenkin mennä pitkästä aikaa virkistäytymään esimerkiksi jollekin LessMillsin ryhmäliikuntatunnille. En mä kyllä tiiä kestäiskö pääkoppa enää ryhmäliikuntaa, sen verran kauan tottunut reenaamaan ihan omassa rauhassani ja musiikit korvilla ilman kenenkään älämölyä ;)
Voi olla että se jokin muu kallistuu kuitenkin lepoon ja rauhaan kaiken vilskeen töiden merkeissä sekä liikunnan ohelle. Mielessäni on pari kirjaa jotka haluisin lukea. Toinen on tositapahtumiin perustuva kirja syöpäsairaasta naisesta, Paljain Jaloin. Sen aion ahmia ja sen jo varasinkin, on kuulemma hieno teos. Sitten törmäsin viikonloppuna lueskelemaan Juoppohullun päiväkirjojen takakansia ja yllätyin: nehän vaikuttivat aivan mielenkiintoisilta aivot narikkaan teoksilta. Nekin on varaukses jo. Onkohan tää ikääntymisen merkki kun alkaa yhtäkkiä romaanien luku nappaamaan? En oikeasti muista minkä kirjan oisin viimeks lukenut kannesta kanteen. Oiskohan koulunpenkillä noin viitisen vuotta sitten Ihmisen Fysiologia ja Anatomia. Mut siinä oli joku 400 sivua, joten ihan kaikkea en lukenut kumminkaan...  
Jotain muutakin kivaa on tiedos loppusyksylle. Toteutan haaveeni maskeerauskurssista. Mennään Soffin kans kahdeks iltaa harjoittelemaan kuinka teemme itsestämme kauniit :)

Työmaalla on ollut aika kirus viime päivät ja oon pari päivää taas ollut normaalia väsyneempi. Eilen takareisi ja vatsareenin tein kumminkin hyvällä sykkeellä vaikkakin väsy salille mennessä oli aika kamala. Niin hyvä ja levännyt mieli oli kuitenkin kun taas ajelin kotia kohti illalla reeneistä. Se on hullua. Kun vie kehon äärimmilleen loppuviimeksi on rentoutunut fiilis! Otatin itsestäni jokin aika sitten myös kilpirauhaskokeet ja veriarvot hb:n suhteen, kaikki oli kunnossa. Halusin vaan poissulkea ettei niissä oo mitään poikkeavaa kun välillä on niin väsähtänyt olo. Kaikki oli ok, ihanaa. Fitnessurheilijoille puhkeaa käsitykseni mukaan hieman helpommin kilpirauhasongelmia ja sekin siis juolahti jo mielessäni.. 

Viikonloppuna matkattiin niinkin kauan avopuolisoni kanssa kuin Veljekset Keskiselle. :D Onkin tovi kun on siellä puljussa tullut viimeks vierailtua. Mentiin Samin kans sen porukoiden kyytsäämänä uudella asuntoautolla, saatiin olla parisängyssä makuuasennossa koko menomatka, luksusta! :)
Ei ois pitänyt mennä Keskiselle menkkahöyryissäni, sillä oon tunnetusti silloin aivan sisustus sekä siivousfriikki. Huvitti kun tuumasin kotona ollessani shoppailureissun päätteeks ostoksiani: pyykinpesuainetta, kukkia sisälle ja pihalle, uudet keittiön pöydän tabletit, hah! Ostin myös työkengät että ne nyt hieman poikkes listasta. Kotona vimma viikonlopun aikana vaan jatkui: leikkasin savu päässä nurmikkoamme, myös naapurin ja mietin leikkaisko kaikkien rivarinaapureiden nurtsit kunnes tulin järkiini. Kotona heiluin jälleen imuri kädessä ilta kymmeneltä siinä toivossa ettei naapureita haittasi vaikkakin hiljaisuus on jo alakanut. Minä kun en saa käsiäni irti siitä vempaimesta monsuunituulien puhaltaessa. Ymmärtäkää pliis! ;)

 Tulevana viikonloppuna ois luvassa valkun tapaaminen Tampereella. Jännittää taas! Mutta ei jostain syystä enää lähellekään niin paljoa kuin aiemmin. Tiedän että oon työni tehnyt kunnolla :) Ainut asia mikä mietityttää on se näkyykö kropassani negatiivisesti tankkauspäivieni tuhdimmat herkuttelut ei niin vähärasvaiselta pohjalta, kröhöm. Ja se myös herättää ajatuksia jatkuuko tankkaukseni vielä kuinka pitkään x1/viikko. Eikai tää ihanuus nyt oo tälle vuodelle jäädäkseen tullut, häh!? Ei mua kyllä haittais vaikka määrä tippuis esim x2/kk. Aina vaan niitä päiviä arvostaa ja himoitsee enemmän mitä harvemmin ne on. 
Musta jotenkin tuntuu et rasvaprossa ei tällä kertaa oo tippunut suuntaan ei toiseen. Kroppa tuntuu miltein joka päivä vatsanseudulta turvonneelta. Ehkä mä en oo enää juonut niin paljoa kuin alkukesästä päivittäin join. Se on vaan hankalaa se vesitankkaus kun ei duunissakaan jaksais koko ajan juosta vessassa. Ja mä tarkoitan siis KOKO ajan. Lähinnä on sellainen olo että katetrin vois asentaa itsellekin. Tunnin välein sais käydä eikä tee tiukkaakaan :D Johtuu varmaan siitäkin kun töis tulee juotua tavallista enemmän kahvia myös. 
Tänään otin kusinätteenkin kun mietin et ei tää voi olla enää todellista tää vessas ramppaaminen. Puhdas tulos oli eli kyseinen olo siis jatkukoon, jepajee... No ei auta valittaa. Itsepähän oon elämäntyylini valinnut. Joillakin aloilla käydään tupakkatauolla yhtä usein kuin tämä neiti käy kusella. :D 

Hitto kun oon ollut pari päivää hajamielinen. En mä yleensä näin sekoile, naurattaa jo itteäkin. Mitähän vielä viikko tuo tullessaan. Eilen sain puhelimeeni jollain ihmeen kaupalla puk koodin päälle ja piti oottaa et poikakaveri tuli kotiin ennen nukkumaanmenoa et sain sen kännykällä soitettua dna:n asiakaspalveluun ja kysyttyä koodini. Huh. Sit tänään aamusta ajelin työmaalle tyytyväisenä, kerrankin hyvis ajoissa enkä tuli perseen alla. Pukkareilta lähtiessäni polia kohden tuli työtoverini vastaan ja kysyi unohdinko jotain. Ei raksuttanut ei. Kävi ilmi et pari päivää sitten sovittiin viestillä että hyppään aamusta sen auton kyytiin kun kerrankin tullaan samaan vuoroon. Se oli sit mua odotellut meidän tien varres, hyvän tovin varmaan. Kolme puhelua oli tullut ja tämä likka se ajelee tukka putkella työmaalle. Puhelin oli äänettömällä. Hitto mun kans :D

 Pakkasin töistä mukaan viikonloppuevääksi taivaallisen cup caken, namii!

 

PALA ELOKUUTA! 

Hei kaikki te ihanat! Elokuu pärähti käyntiin ja mitä mukavemmissa merkeissä. Mulle koitti viiden päivänvapaat ja samalla alkoi arska paistaa taas viikon tauon jälkeen sellaiset +25 asteessa, aah! Oon kyllä kesäihminen aivan viimeiseen saakka. Jos on paska fiilis jostain asiasta aina siihen tepsii avoautoilu auringon alla. Oon varmaan toisessa elämässäni asunut ulkomailla ja ajellut jotain kukkuloita tukka putkella auringon alla :D                                                                                                                                                         Perjantaista lauantaihin tuli hilluttua Solar Soundissa. Ekat mietteet perjantai iltana oli että jumankauta taidan olla porukan vanhin kun odottelin kaveriani kuuden maissa portilla. Sehän olikin sallittu kaiken ikäisille, sillä kyseinen tapahtuma järjestettiin vasta ekaa kertaa Seinäjoen kesässä. Keski-ikä festeillä olikin varmaan joku 18 v, mutta onneksi pikku hiljaa illan viiletessä sisälle alkoi virrata vanhempaakin väkeä ja tuolloin K-18 alueella keski-ikä hipoi varmaan n kolmeakymmentä. Kaikista eniten odotin Elastisen keikkaa, joka esiintyikin viimeisimpänä perjantaina. Oli hienoa kun Elalla oli kunnon valoshow muihin artisteihin verrattuna ja sen esiintyessä olikin jo yllättävän pimeää ulkona. Ulkoilmatapahtumissa on aina omanlaisensa fiilis. Hetken mietin kuinka elämä onkaan hienoa kun oli kaunis ja lämmin kesäyö ja Elastinen lavalla. Mitään muuta ei siinä hetkessä osannut kaivata eikä miettiä. Okei, myönnettäköön oon kova Elastisen fani. Se on jotenkin persoonana sellainen että tuntuu kulkevan hienosti omia polkujaan ja uskaltautuu aidosti olemaan oma itsensä ja lisäksi tuntuu välittävän faneistaan sekä on sympaattinen typpi eikä mikään ylimielinen, vaikkakin menestystä on paljon tullut eteen. Varmaan viikon verran oon kuunnellut sen uutta kappaletta Kerrankin. Niin salilla kuin lenkilläkin. Ja kun se kappale pärähti soimaan niin kyllä housut pyörähti jalassa. !!                         Myös Uniikkia odotin kovasti ja Mikael Gabrielkin päästi yllättämään. Vaikkakin tuo Mikael on aika uus tuttavuus tähtitaivaalla ja aika nuorikin kaveri, tuntui se omaavan hienon asenteen esiintymiseen ja sen kappaleet oli koskettavia ja omas hienot sanoitukset. Uniikki on aina perus Uniikki, ei sen kappaleissa musta oo yhtälailla sanomaa kuin Mikaelilla, mutta se on ihanan pirteä persoona ja omaa hienon lavakarisman.         Lauantain yllättäjä oli henkilökohtaisesti Raappana. Erityisemmin en kyseisen hemmon esiintymistä odottanut, ihan mielenkiinnolla kylläkin. Aivan makee soundi miehellä. Siis se kuulosti livenä oikeastaan paremmaltakin kuin levyltä. Persoonallinen ja kantava, mahtava ääni josta kyllä kuuli että on väreilty muuallakin kuin Suomenkamaralla. Lisäksi se osaa kans mahtavasti sanoittaa biisinsä. Minusta tais tulla yks kyseisen miehen faneista ;) Kelit oli koko tapahtuman ajan kohdillaan ja seura ja fiilis muutenkin. Ens vuonna ehdottomasti uudelleen! :) Pakko vielä kirjoittaa tännekin lauantain pettymyksestä kuitenkin. En oo mahdottomasti ennenkään Lord estistä perustanut mutta kyllä karis ne vähäsetkin pisteet tyypille. Ei oikeestaan hymyn hivettäkään koko keikan aikana. Oisko ollut heti ekassa spiikissä kun se mainitsi, kuinka paska päivä on takana. Eikä riittänyt kerta siitä maininnasta vaan piti ottaa se koko tunnin keikan aikana puheeksi uudelleen ja uudelleen.. Eikä kuitenkaan edes kertonut mikä mätti. Lähinnä tuli fiilis että se tuli Seinäjoelle esiintymään pakon sanelemana. Ajattelis että levyttävä menestynyt artisti kunnioittaa fanejaan ja ylipäänsä maksavia asiakkaita kunnon käytöstavoilla mutta e ei... Sääli kävi niitä jotka oikeesti olivat saattaneet illan lipun ostaa kyseisen herran takia.                                                                                                                                 Sitten mä haluaisin avautua vielä hieman festarikulttuurista kun en nyt hirveesti tuu tuollaisissa tapahtumissa koskaan käyneeksi. Mut yllätti positiivisesti se, kuinka fiksusti porukka kuitenkin käyttäytyi, paljon paremmin kuin missään baarissa. Sit mua huvitti yks tilanne kun mentiin lauantaina kaverin kanssa alueelle ja Stigi alkoi esiintymään viiden jälkeen. Vähän meidän eessä oli nuori poikaporukka joista yks tsiikaili mua ja hetken päästä hymyili ja jännitti habaansa, kattoi muhun kysyvästi ja sitten näytin sille haban takaspäin. Hassu poika. On se kiva että ees joku huomaa et on tullut tehtyä treeniä :D Pakko myöntää, että en todellaaan halveksuen siellä katsonut naisia päästä varpaisiin vaan sillain mielenkiinnolla tsiikailin, ööh, kuinka sen nyt nätisti sanois, hieman kookkaamman puoleisia tytsyjä. Ei siinä mitään, korostan  jälleen, että jokainen saa olla just sellaisessa kropassa kuin itsensä hyväksi tuntee. Mutta silti pisti mietityttämään. Kurjaa oli kattella joitakin naisia jotka yritti piilotella kilojaan ja samalla kuitenkin litkitään sokesrista siideriä naamaa. Haloo! Tehkää hyvät ihmiset itsellenne jotain siinä tapauksessa että ette tunne oloanne hyväksi ulkoisesti. Sisäinen kauneus on tärkeintä, mutta monestikaan sisäinen kauneus ei pääse oikeuksiinsa mikäli peilistä katsoo vieras nainen takaisin päin. KoSKAAN ei oo liian myöhäistä aloittaa urheilullista elämäntapaa. Vaikka mikä paikka kramppais niin aina löytyy jokin laji joka passaa ja josta ammentaa voimaa niin henkisestä kuin fyysisestikin. Itselläni on kovat tavoitteet. Olis mahtavaa jos joskus voisin olla jollekulle esikuva ja kuulisin sanat: tsemppasit minut liikkumaan ja tuntemaan oloni eläväksi. ! Tavoitteiden ei tarvitse kuitenkaan olla fitness lavalle meno tai se mahtavin pokaali. Paras tavoite on se, että saat kunnon itseluottamuksen ja sinulla on hyvä elää ja olla itsesi kanssa. Se on kaikkien saavutettavissa, kunhan vain on määrätietoinen ja eteenpäin pyrkivä asenne elämään.                                                                                                                                           Viime viikolla lepäilin kuus päivää salitreeneistä. Ne päivät tuntuiva pitkiltä siinä mielessä että loppuajasta sain estellä itseäni menemästä reenaamaan oman pääni vuoksi. En halua että treenimotivaatio katoaa tässä vaiheessa. Haluan nauttia jokaisesta hikipisarasta salilla enkä miettiä sen olevan pakkopullaa. Siksi pidin viikon kokonaan taukoa ja se teki pirun hyvää. Aivan eri mielellä sain mennä maanantainan tauon jälkeen salille :) Huomasinkin yhtäkkiä että en oo muistanut pitää kevyttäkään viikkoa treeneistä seitsemään viikkoon joten kroppa todella kaipasi lepoa. Nyt on paikat hyvin auki lihasten kehittymiselle, sillä kahden viikon sisään on joka paikka tästä kropasta hierottu auki. Käsien hieronta teetti mustelmat kyynärvarsien lähelle, se saattanee kertoa jotain jumien tilanteesta. Tälle viikkoa vedettynä viidet treenit ja fiilis upea. Tänään pitäessäni tankkauspäivän oli hieman arveluttava olo mennä tekemään ojentajia ja olkapäitä kun tuntu et vatsakin on ollut niin julmetun täys koko päivän. Mutta reenitehot oli huikeet hiilareiden ansiosta! Ja mun etureiskat huutaa eilisen reenin jälkeen hoosiannaa enemmn kuin viikkoihin, niin kurjan mahtava tunne.                Pikkusisko kävi meillä torstaina ja mun jäi sitä kova ikävä. Lisäks on ikävä pikkuveljiä joita en oo nähnyt pitkään aikaan. Ootte kaikki mulle aivan kauheen tärkeitä ja rakkaita!!! Seuraavaan kappaleeseen törmäsinkin sattumalta tänään ekaa kertaa youtuben syövereistä ja halusin sen tänne linkittää jotta te koko konkkaronkka sisaruksia muistatte aina kuinka ihania ootte ja mun mielessä usein:                                   

       

 Muun muassa näillä juomilla lähdettiin matkaan festeille, mutta mukaan liittyi pari sidukkaakin ;)

 Herkullista vähärasvaista välipalaa Lidlistä

 Ei enään niin vähärasvaista tankkauspäivänä.. Näyttää hyvältä mutta todellisuudessa kyseinen leike lensi pian roskiksen uumeniin.

 Sori kamut, en viitsi lisätä tänne kuvia teistä vaan pelkästää itsestäni, heh! En viitsi lupaa kysymättä kenenkään pärstää lisäillä nettiin.

 Järkkäri yllätti!

Minsa ennen Elastisen keikan alkua... jännää!