PÄIVÄ MAALLA

" - Karjalainen luonne menee todella vaikka läpi harmaan kiven. Tapoja kuitenkin luovalla Karjalaisella on, ja paljon. Kukaan ei sano, että ne olisivat viisaita, mutta jälkikäteen voi todella sanoa, että kaikkea kokeiltiin. Ei on vastaus minkä Karjalainen persoona hyväksyy huonosti. Kaikesta voi aina neuvotella, pakottaa tai hellästi huutaen suostutella.

- Karjalainen itkee ja nauraa samaa aikaan. Välillä tätä persoonaa tuntematon henkilö saattaa luulla että Karjalainen olisi jotenkin löyhä päästään. Tämä ei pidä paikkaansa. Karjalainen on tunnepersoona, mikään ei jätä kylmäksi ja jos jättää, on jossain vikaa.

- Temperamentti. Nollasta sataan nanosekunnissa. Koskee iloja ja suruja. Karjalaisella on häät tulossa, ja suunnitellessaan niitä, ei voi tehdä muuta kuin itkeä. Ja sitten nauraa sille räkäisesti, että pitääkin itkeä. Koskaan ei ympäristö Karjalaista tuntematta, voi olla aivan varma siitä, missä tunneskaalassa nyt mennään. Naamasta näkee kuitenkin usein ainakin se punaisen värin, mikä tyypillinen hehku nassussa karjalaisen suuttuessa. Savu nousee samalla korvista, joten tunnetilasta ei oikein voi erehtyä.

- Uskoo hyvään kaiken jälkeen. Karjalaista, joka luonteeltaan on perin hyvätahtoinen ja ihmisrakas, on valitettevan helppoa välillä huiputtaa. Ihmisten keskellä viihtyvänä persoonana altistaa itsensä usein noloihin tilanteisiin joista selvitään karjalaisella hurtilla huumorilla. Ongelmissa myös tuo tulisielu usein on, niihin ajautuu vain kuitenkin hyväntahtoisuuttaan."


Voi elämän kevät kun hymyilytti tänään mummulassa kun mummu kertoi tarinoitaan siitä, kuinka aina tulee sanoneeksi asiat suoraan niin terveyskeskuksessa kuin kaupan kassallakin. Mun mummu, Terttu on Karjalasta kotoisin ja välillä huomaan luonteenpiirteestäni paljon samaa. Juteltiin mummun kanssa siitä, että sillä ei ole mitään väliä mitä muut ihmiset ajattelevat, kunhan vain saa aina suunsa auki tilanteessa kuin tilanteessa. Pidän itseäni ihan kohteliaana ihmisenä, mutta välillä huomaan kun pinnani kiristyy etten yhtään mieti mitä suustani päästän. Näin oli käynyt mummulle Alajärven tk:ssa hoitajalle jutellessaan ja näin kävi minulle kun häädin yksityisen pysäköinnin valvojan lipettiin tontiltamme. 
Pitää paikkaansa myös se, että Karjalainen on tunnepersoona. Mä elän paljolti tunteiden varassa, en järjen. Sanon ja kerron aina mitä mieltä oon asioista toiselle osapuolelle. Välillä saatan tehdä päätöksiä nollasta sataan jos sisimpäni niin sanoo. En mieti seuraamuksia, elän vain hetkessä. Tunteet saattaa vaihdella päivän mittaan aivan laidasta laitaan. Mutta se on vain elämää! Minä myös nimenomaan uskon, että jokaisesta ihmisestä löytyy se hyväkin puoli, monet suomalaiset vaan ovat kätkeneet positiivisuutensa vuosien saatossa huomaamatta. Se on se meidän typerä kansalaisluonteenpiirteemme! Ei sais räiskyä eikä näyttää tunteita, pitää miettiä mitähän naapurikin tuosta ajattelee. Ja paskanmarjat. Tämä elämä eletään vain kerran. Kukaan muu ei elämääsi elä kuin sinä itse: tee siis siitä reissusta ikimuistettava. Tee asioita joista voit ylpeänä keinutuolissa kertoa lapsenlapsillesi samalla hymyillen ja samalla sydämessäsi tuntien sen hienon hetken jännityksen, aivan kuin se olisi ollut eilen. :) 
Kun lähdin tänään mummulasta käännyin tovin taaksepäin ja halasin mummua. Siksi koska musta tuntui siltä. Ei ikinä voi näyttää ja kertoa toiselle liikaa sitä kuinka tärkeä ihminen hän on. Matkalla kotiin ajelin mummun ja papan pomimat mustaherukat ja itsetehty mehu sekä hillot kylmälaukussa pomppien, iloisena elämän pienistä mutta niin kantavista asioista.

Mummu sanoo aina asiat suoraan heti ovelta. Tälläkin kertaa se tokas kuinka mä oon kuulemma laihtunut entisestään. Ja kun olin lähdössä se sanoi että älä enempää tiputa painoa. Mutta kun se huomas mitä ruokia söin kylmälaukustani se teki myös huomion että en oo laihiksella. Mietti vain ääneen että tuollalailakos sä syöt jotta saat niitä lihaksia? Mummu oli sitä mieltä että nyt jos koskaan on hyvä aika tarttua tuumasta toimeen fitnessuran suhteen. Ennen tenavia. Se yllätti mut. Se ei puhunutkaan enää niistä iänikuisista lapsenlapsista vaan oli aidosti kiinnostunut proteiinijauhoni koostumuksesta ja mietiskeli ääneen että "voi voi jos sä sitten lähdet maailmalle.." Siis mummu! Mä aion kyllä pysytellä Suomen rajojen sisäpuolella. :D Hyvä että jollakulla on noin kova luotto meikäläisen kykyihin. 

Kun mummu kerran oli käynyt parturissa tokas pappa siihen että sun pää näyttää kynityltä kananperseeltä.
Kun laitoin nuorempana rastat ei se mummuani miellyttänyt ollenkaan.
Kun meillä oli isän kanssa riitaa ollessani teini-iän kynnyksellä soitin äidille ja kerroin itku kurkussa iskän lyöneen mua hillopurkin kannella päähän. Äiti nauroi. Ja minä sitä vastoin itkin vielä enemmän kun ei kukaan ymmärrä.
Meidän perheessä on aina puhuttu asioista suoraan ja sellaista elämän kuuluukin olla!

Loman aikana treenit on sujuneet loistavasti kunnon pumpilla. Syynkin tiedän: oon saanut henkisesti ja fyysisesti levätä kunnolla, ihana asia!

" If your mind tell your body to stop,
you will stop.
Train your mind first and enslave your body to it. !