Nonniin. Melkonen viikko takana päin. Aattelin että viikko pitäis sisällään viidet super kovat treenit, tehokkaan työviikon ja kevättä rinnassa. Sen sijaan olen saanut kokea kahdet puoliteholla tehdyt treenit, sairaslomaa työmaalta, kuumeilua, äänen totaalisen häviämisen, vesisadetta... Listaa vois jatkaa loputtomiin. Minä en jaksa enää rutista tästä sairastelusta, moni muukin on sairastellut flunssan kourissa tänä keväänä erityisen paljon. Aloin lukemaan netistä ylikunnosta asioita. Pari vuotta sitten syksyllä työterveyslääkäri epäili väsymykseni olevan mahdollisesti ylikuntoa kun verikokeista ei mitään selittävää löytynyt. Ennen sitä en ollut juuri kyseistä asiaa tullut koskaan miettineeksi, mutta silloin silmäni avautuivat kyseiselle asialle. Sen kanssa saa oikeasti olla tarkkana. Itseään ei saa vetää piippuun, mikään ei ole sen arvoista. Oonkin yrittänyt hyvällä omalla tunnolla antaa itseni nyt palautua kaikesta fyysisestä rasituksesta lopun viikkoa, ja oon siinä onnistunutkin melko hyvin. Tänään on ollut jo voinnin puolesta parempi olo. Kova yskä vielä vaivaa ja nenä vähän tuhisee. Huomenna salille, jippii!! Saakohan sitä nukutuksi koko yönä kun kaipaa niin treeniä ja mahtavaa tarttua uuteen ohjelmaan käsiks :)
Kateus. Oon miettinyt kyseistä asiaa tänään erityisen paljon. Normaalisti en sitä mietikään pätkän vertaa sillä minua vähemmän kateellista ihmistä saa kyllä tovin etsiskellä. Oon aina omannut asenteen että kaikki ihmiset saa olla just sellaisia kuin tahtovat ja mitä persoonallisempia niin oikeastaan sen hienompi asia. Monet ihmiset, erityisesti naiset ovat kateellisia. Kaikki pitäis aina olla vähintään yhtä hyvin kuin kaverilla ja mieluiten himpun verran paremmin. Aivan naurattaa kun siskoni kanssa puhuttiin että on liikkunut huhua että hän vetäis vahvempia nappeja kun on saanut itseään mahtavasti uuteen, tiukempaan kuntoon ja löytänyt kadoksissa olleen urheilullisen minänsä elämäänsä. Tuollaiset ihmiset sais pitää mielipiteensä omana tietonaan. Kyllä se niin on että kateus pitää todellakin ansaita. Harmillisen usein kyseiset paskanjauhajat ovat juuri niitä joista itsestään ei ikinä kyseiseen elämänmuutokseen olisi. Ei kaikista tarvikaan olla. Mutta päänsä vois pitää kiinni ennenkuin tutustuu lajiin kunnolla ja etenkin silloin kun ei fitnessurheilusta tiedä pätkän vertaa! No ei siinä, siinäpähän tekevät itsensä naurunalaisiksi monen muunkin ihmisen silmissä. Kuinka voi aikuiset ihmiset alentua noin naurettaviin touhuihin, jää harmillisesti oma elämä elämättä kun pitää niin kovaa muiden elämää arvostella.
Oon aina miettinyt että aivan sama mitä muut ihmiset musta puhuvat. Jos kuulisin kyseisen huhun itsestäni niin vituttaishan se, mutta viittaisin asialle kintaalla ja yrittäisin ajatella positiivisesti. Se että herättää ihmisissä tunteita on paljon hienompaa kuin se ettei jää kenenkään mieleen!
Asiasta toiseen. Ois aika mageeta laittaa tää biisi soimaan taustalle sitten kun toivon mukaan joskus kipuaa fitnesslavalle. Olis niin mun biisi ja antais rohkeutta ja kannustusta varmasti monille muillekin tehdä sitä elämässään mitä oikeesti sydän sanoo:
Suosittelen muuten lämpimästi kaikille Bradley Trevor Greiven kirjallisuutta, jossa hän rohkaisee eri elämän osa-alueilla tarttumaan kiinni elämään ja hetkeen. Monta vuotta taaksepäin oon ostanut kyseisen hemmon kirjan " Elämän Tarkoitus". Lukasin sen illan saatossa nopsaan läpi. Ajatuksia herätti miete:
" Niin surullista kuin se onkin, asioiden laidan huomaa yleensä vasta sitten, kun on liian myöhäistä. Kaikkea ei voi aloittaa alusta. Maailmassa riittää kyllä ikäviä tunteita. Kuten "kuplia kylpyvedessä" - syyllisyys, "pistävä jalkalemu kenkäkaupassa" - häpeä, ja " ei ole totta että tein sen ensitreffeillä" - ahdistus.
Silti kaikista kamalista, vatsaa vääntävistä tunteista kaikkein kamalin on tunne siitä, että sinulla oli tilaisuus tehdä jotain, mitä todella rakastat, etkä tarttunut siihen.
Mikä siis on elämäsi intohimo? Mitä tulit tekemään maan päälle?
Vastaus näihin kysymyksiin ratkaisee elämän suuren arvoituksen, ja se vasta suuri onkin. "
Toinen ihana aforismi oli tämä:
" Ja kun tiedät, tai sinusta edes tuntuu siltä että tiedät, mitä sinun pitäisi elämälläsi tehdä, tee se!
Hyppää vaikka tuntemattomaan, jos tarpeen on, ja pane juoksuksi heti, kun osut maahan, koska aikaa ei ole hukattavana. "
Minä oon päättänyt jatkossakin tehdä asioita, jotka sydämessäni tuntuvat hienoilta. Tällä viikolla oon esimerkiksi laatinut kaiken tuon ärsyynnyksen keskellä koskien terveydentilaani ja väliin jääneitä treenejä sekä sairaslomapäiviäni tärkeälle isälleni ruokavalio-ohjelmaa. Haluaisin pitää iskän meidän perheessä vielä toooosi pitkään ja aion tsempata häntä 100 % lasissa kohti terveellisiä ruokatottumuksia, ennenkaikkea haluaisin hänenkin oppivan tuntemaan kuinka paljon energisempi voi olla ja voida kokonaisvaltaisesti hyvin katsomalla mitä suuhunsa pistää.
Oli metka tunne, kun tein yllärikäynnin iskän luokse kolmantena päivänä hänen ruokavalionsa aloituksesta, kun isän kans laitettiin Sportlifen protskudrinksut sheikkereihin ja hulautettiin ne alas.
Meinaan tehdä vielä lisääkin pieniä unelmia toteen parin päivän sisään.
Huomenna viettelen vapaata ja meen kiertelemään toivon mukaan kauniiseen aurinkoiseen säähän (luvattu miltein 20 astetta lämpöä! :) ) paikallisia kirppiksiä, ilman kiireen kiirettä! Pyörittelen kaikki purnukat käsissäni ja etsiskelen uutta vanhaa tuulitakkia. Koira söi mun lenkkitakista JÄLLEEn vetskarin! :D
Sitten meinaan istutella luumupuut takapihalle. Syödä vaniljajätskiä auringon paisteessa. Ja vain nauttia, elämästä!
Isälle tuliaisia!
Vielä loppuun vanhasta kirjasta " Merkitset niin paljon minulle" ajatus iskälle ja äidille, Millalle, Miskalle ja Ossille sekä Samilleni.
Kirja on jostain syystä kulkenut mukanani asunnosta ja kodista toiseen sitten Lehtimäen Säästörinteellä asumisesta lähtien eli siitä lähin kun oon oppinut kirjoittamaan:
" Kun olin pieni, uneksin löytäväni joskus oikein hyvän ystävän, joka rakastaisi minua sellaisena kuin olen, jonkun, joka ymmärtäisi toiveitani ja jakaisi unelmani.
Kun kasvoin suuremmaksi, löysin etsimäni.
Rakastan sinua, sillä sinun rakkautesi on juuri sellaista, kuin uneksin sen olevan. "
-Linda Du Puy Moore-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti