Liekeissä

Ekaks mulla on vaan yks juttu sanottavana:

Jotenkin sairaan hyvä fiilis! Huvittais hehkuttaa sitä koko ajan. Ja ihan kaikille. 
Johtuuko lie menkoista että oon siivonnutkin kuin hullu kaks päivää vaiko siitä että uus säännöllisempi ja täsmällisempi ruokavalio on pärähtänyt käyntiin vaiko siitä että oon reenannut kaks kertaa uudella saliohjelmalla mutta fiilis on katossa! Pari vapaapäivää takana joiden aikana  oon saanut aikaiseks enemmän kun parissa kuukaudessa yleensä. Ainahan oon ollut aikaansaava nainen (omakehu haisee :D ) mutta nyt oon tehnyt kaikki tympeätkin hommat hymyssä suin: mm. pessyt ikkunat ja varaston ja kertaakaan ei ees ketuttanut niiden touhujen keskellä! Kävin mummulassa pitkästä aikaa ja tuli niin hyvä mieli, olikin jo ikävä tuttua, ihanaa, naljailevaa vanhuspariskuntaa :) Mummun sanoin: joskus pitää huokaista miehen touhujen keskellä mutta 52 vuotta yhdessä opettaa olemaan toisen kanssa ja on arvokas asia.
On tuntunut hyvältä palata "takas ruotuun" säännölliseen grammamääräiseen ruokavalioon, jota ois tarkotus noudattaa vuoden -12 loppuun saakka. Mulle tuntui ekana pettymykseltä että "koutsi" laittoi treeniohjelman kolme päiväiseksi mutta nyt jo alan ymmärtämään miksi se niin teki. Mun keho on ollut aikamoisessa ylitilassa jo pitkään eikä oikein koskaan pääse  palautumaan kunnolla.Oli hieno olo kun treenas pitkästä aikaa niin että oli kunnolla voimavaroja aloittaessa uutte treeniä. Vaikkakin treenaa aina eri lihasryhmät eri päivinä on se palautuminen kuitenkin tärkeää yhtä lailla ja nyt kun treenaa aina joka toinen päivä palautuu väkisinkin. Ja tulee vältyttyä noilta esim ma+ti+ke treeneiltä. Mä vaan VAADIN aina itteltäni salille lähdön joka toinen päivä oli tilanne töiden suhteen mikä oli. Sillon on mentävä kun on suunniteltu. Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty, pätee paikkaansa monessa asiassa. 
Ylättäen tämä tyttö on vissiin viime viikot ahtanut itseensä aika moisen määrän sapuskaa. Muuta loogista selitystä en ymmärrä sille miksi mieleni seilaa koko ajan ruoassa ja ihmeellisesti on myös tullut välissä nälkä vaikkakin saan syödä reilun kokoisia, proteiinipainotteisia aterioita joka välissä. Tai en tiiä onko mun nälkä, ehkä koen sen nälkänä että tekee mieli jotain sokerista hyvää. Kai nää on niitä sokerin vieroitusoireita. Kun ei vaan kovin kauaa kestäis!!! Kattelin junior master cheffiä (oli muuten huippu ohjelma!) ja ne teki mieleisiään jäätelöannoksia. Kyllä ois tehnyt mieli lähimpään Saleen ostamaa nnougat-suklaa jäätelöä. Eikä asiaan auttanut yhtään vieressä mankuva mies joka sanoi että ois ihanaa jos leipoisin enemmän. Huoh! Tahdonvoimaa vain peliin ja äkkiä!! 
Mulla on visio alkuvuodelle ja en meinaa pysyä housuissani ollenkaan, niin intona oon siitä asiasta. Vielä en enempää kerro. Vain mieheni tietää mutta se tsemppas myös lopulta ja sanoi että olis mun juttu. Oon aika ärsyttävä enkös vain, mutta kattotaan kuinka kauan pystyn pitämään tuon asian salassa. 
Viikonlopuks duuniin, aivan kiva mennä tienaamaa. Mikä mulla on? Kuunnelkaa nyt mun ajatuksiani! :D

Menevä kipale:

  

KIRPSAKKAA KESKIVIIKKOA

Helou! Töissä viihdytty aamuvuoro. Tänään oli yllättäen aika rauhallinen päivä. Nautin elämän pienistä asioista kuten esimerkiksi siitä, että sain syödä KOKO lounaan ilman puhelun puhelua omaisilta ja ylipäänsä ilman yhtäkään häiriötekijää. Plussaa oli myös se, että söin lounaan päätteeksi yhden parhaimmista maistamistani kekseistä ikinä! Ja senkin rauhassa sumpin kera :) On viime aikoina työmaalla tottunut siihen et saattaa mennä klo 14 saakkakin ennenkun ennättää kunnolla haukata jotain... Tykkään työstäni silloin kun sen saa tehdä oikeasti rauhassa. Tuohon keksiinkin annoin ittelleni luvan sortua koska ens viikolla saan valmentajaltani tiukat ruokavalio-ohjeet loppu vuodeksi. Saan myös uutukaisen treeniohjelman jota odotan niiiiiiin innolla etten voi sanoin kuvailla :) Mun valmentajana toimii eräs periksiantamaton tänäkin vuonna FitnessExpon lavalla kääntymässä käynyt pimu :) Sillä naisella on elämänasenne jonka mielusti tartuttaisin itseenikin. Lisäks tuo tyyppi on todella mukava oikeasti ihmisenä, iloinen ja pirtsakka pakkaus! Odotan uusilta ohjelmiltani aika paljon sillä aioin pitää niistä kiinni 100prossaa lasissa. Joulu on sitten poikkeus ;)  
Viime viikolla kotiuduttiin äidin ja pikkusiskon kanssa Saksasta. Käytiin heittämässä tutussa paikassa kolmen vuorokauden shoppailureissu ja vitsit löytyi taas vaikka ja mitä. Ja kaikki mitä ostelin oli tarpeellista. Paitsi apina avaimenperä.. ja Tobleronet... ja kosteusvoide.. ja ..... .... Sinne on aina mukava matkustaa kun kytätään monta viikkoa halpoja lentoja Ryannairilla ja napataan sit ne ja sama taktiikka hotellien suhteen. Saksa on siitä kumma maa kun sellaisissa paikoissa, joissa ei paljoa turisteja ole ei paikalliset kyllä vaivaudu edes yrittämään puhua sulle englantia. Jos asettelet kysymykses hienosti englanniksi niin että jokaisen vähänkin kouluja käyneen pitäs se ymmärtää ei ne vavaudu vastaamaan sulle muutakun saksaksi, ei vaikka pyörittelisit päätä ja toteaisit että et ymmärrä. Mähän aikanani luin yläasteella kaks vuotta saksaa sekä lukiossa melkein kolme. Harmi kun jätin kesken sit loppuviimeks. Jonkinverran vielä muistaa sanoja sieltä täältä mutta ois kiva heitttää jotain small talkia kehiin! 

Meidän hotelli oli aivan keskustan tuntumassa. Palvelu pelas ja huone oli tarpeeks suuri meille naisille mutta liikennemelu taas vei unet aika lailla. No, en valita kun kerran sinne saakka päästiin! Ekan yön tuli nukuttua kohtuu hyvin mutta toisena yönä varmaan 2h. Just kun oli pääsemässä uneen kuului ulkoa mahdoton ääni, aivan kuin olis sattunut kolari kahden auton kesken. Aamulla siellä pihalla olikin lasinsiruja että tiiä sitten. Säikähdin ja käänsin vaan kylkeä ja mietin että luetaan huomisesta lehdestä sitten :D 

Ekana päivänä matkabudjetista oli jo puolet tuhlattuna n 2-3 tunnin aikana! Noo, sehän se tarkotuskin oli. Oli aika mukavan lämpöset kelit, n. 20 astetta.  Pirkkalan kentälle kun saavuttiin lähti sit viimesetkin luulot jatkuvasta kesästä pois kun tuuli pörhäls syysviimalla niin että hyvä ettei tukka irronnut päästä. 

Ruoka siellä oli aivan super hyvää. Nautin myös pitkästä aikaa leivästä kun evästettiin molempina aamuina tutussa leipäbaarissa jossa oli ihania täytettyjä kanapatonkeja kastikkeella, kylkeen sit maitokahvi 0.4 l niin kyllä taas elämä hymyili entistäkin enemmän !  

 

Sit muihin asioihin. Paras kaveri synnytti viikonloppuna esikoisensa, pienen poikavauvan. Tänään juttelin sen kanssa ja itku meinas päästä, niin onnellinen oon tuon pariskunnan puolesta :) Mun kaverilla on ollut korkeat verenpaineet ja niistä ollaan juteltu. En tiiä tuliko asia jotenkin mun uneen koska on pakko kertoa miten hullua unta ihminen voikaan nähdä. Siihen yhdistyi kaikki viime aikoina tapahtuneet asiat: verenpaine, herkuttelu ja mun kaveri. Noh olin unessani ostoksilla Makuunissa ja ostin hirveen mättösäkin. Olin menossa  yövuoroon sit sieltä. Kassa neiti tokas mulle kun olin laittanut pussini punnitukseen että heillä on nykyään siellä tiedostot mistä nähdään kuinka paljon tietty ihminen on ostanut karkkia viime aikoina. Mulle ei nyt valitettavasti voitu myydä mitään koska olin lähiaikoina ostanut niin suuria määriä kerrallaan että verenpaineeni hipoo muuten taivasta jos syön tuonkin pussin :D Hetken siinä tinttailin kassalla mutta se neiti ei suostunut: antoi vain pari brosyyria käteen ja sanoi että tämä on heillä valitettavasti käytäntö ja pahoitteli. Sitten menin ne lehtiset kädessä pihalle jossa mun kaverini (tuo ensissynnyttäjä) mua jo oottelikin. Yhdessä nauroimme vedet silmissä tapahtuneelle että kuinka tälläinen voi olla todellista!