" Minne maailma kuljettaa 
ja tuuli taivuttaa 
Mikä on tarkoitus ja missä määränpää 
Jos huomaamattasi sä oletkin jo siellä 
Jos oot jo perillä. 

Kuinka helposti jälkeen jää 
niin monta ystävää 
kun almanakkaan eksyy aina tärkeämpää 
Missä on poukamas ja minne sammuu kaipuu 
ja sydän rauhoittuu. "    Yölintu/Minne maailma kuljettaa 


Oli syksy 2012 ja olin kotonani riideltyäni parisuhteessani ja halutessani ottaa etäisyyttä ihan kaikesta. Isän luona se on aina onnistunut, samoin äitini ja siskoni luona. Heidän seurassaan voit olla juuri sitä mitä olet. Saa olla hiljaa, saa hymyillä sekä itkeä. 
Isälläni on upea ääni ja kitara sekä laulu on aina olleet osa perhettämme. Muistan kun hän ilahdutti minua surun keskellä laulaessaan olohuoneessa kyseistä Yölinnun kappaletta aamutuimaan kun avasin silmäni sängyssä ja mietin tätä elämää. Jo silloin minut valtasi tunne että elämäni ei voi mennä näin, jotain oleellista puuttuu. Mitä se jokin oli en silloin tiennyt. Nyt taidan vihdoin tietää. 

Jos joskus alttarille saakka kävelen, haluan että isäni laulaa ja soittaa kirkossa akustisesti. Se on ollut pitkään haaveenani. Jos minusta aika jättää ennen häntä, haluan että kirkossa hymyilllään ja mietitään hyviä aikoja ja sitä kuinka tärkeä perheeni minulle olikaan, ihan kaikki kaikessa. Soita isä silloinkin kitaraa, niinkuin silloin kun olimme pieninä Alatiellä ja välillä huikimme sinulle " Eiii taaas" :D Vaikkakin rakastimme musikaalisuuttasi ja salaa myhäilimme, tuo on meidän iskä. Tuo on se iskä joka kasvatti meistä mitä olemme, lujia, kovapäisiä, rohkeita ja positiivisia aikuisia ja antoi meidän olla juuri sitä mitä kukin meistä neljästä halusi, omia itsejämme. Se on se iskä joka kantoi joka päivä töidensä jälkeen ruokaa kaupasta ja hyökkäsimme heti kauppakassien kimppuun hänen parhaansa yrittäessä tehdä meille ihan joka päivä lämmintä ruokaa koulun ja töiden jälkeen. Kävi kokkikurssit ja pyöritti isoa omakotitaloa ja kolmen lapsen taloutta oman firmansa ohella. Isää arvostan ehkä eniten maailmassa. Jos olen tarvinnut apua rahallisesti, on hän aina ollut valmis auttamaan. Muutot ovat läpi opiskelujen ja välirikkojen sujuneet iskän pakettiautolla. Eikä hän koskaa turhista valita, mutta kun jotain päätttää puskee läpi raivolla asiansa eteen. 
On monia jotka ovat syntyneet kultalusikka suussa. Minä en ole yksi niistä, ja siitä olen kiitollinen. Olen auttanut pikkusisarusteni kasvatuksessa ja kotitöissä, tehnyt työtä jotta saan harrastaa paljon, paiskinut kesätöitä 14 vuotiaasta saakka. Se on kasvattanut minut asenteeseen, että mitään ei elämässä saa ilmaiseksi ja kaiken mitä on saanut, siitä pitää osata olla kiitollinen. <3 

Hirveästi en ole treeneistäni puhellut viime aikoina mutta todettakoon että hyvällä sykkeellä mennään ja pääsiäisen tietämillä alkaa dieetti, joka huipentuu sitten syyskuun SM karsintoihin ja toivon mukaan lokakuun päälavalle Lahden Messukeskukseen. Parhaani teen, olen sitten kisaamassa tai katsomossa Lahdessa ja otan tämän kokemuksen kiitollisena ja avosylin vastaan ja toivon että terveys kestää syksyyn ja treenit jatkuvat samalla innolla kuin tähänkin saakka. Minulla on niin paras tuki tähän hommaan tällä hetkellä että loppu onkin vain omasta pääkopasta kiinni. Jotta jaksaa painaa töitä joka ikinen treeni ja muistaa ettei unohda siitä tekemisestä myös nauttia. 
Jatkan TeamSportlife:ssa Halosen Matin ruokavaliolla, kovan kilpataustan omaava kultani minua valmentelee treeneissä kisoihin saakka. Olen hänen ensimmäinen naispuolinen kisavalmennettavansa niin totta helvetissä pyrin tekemään aivan kaikkeni jotta hänen ja minun yhteistyömme työn jälki ei pettäisi syksyllä.  :) 
Pian saavat koirani kyytiä aamulenkkien merkeissä. Sanon heippa kaikelle makealle ja rasvaiselle, joita ei kyllä ikävä jääkään. 

Kyllä se niin on että on turha elämäänsä surkutella ellei ole valmis muutoksiin! 

Iloista kevättä :)