Mitä se onni on? Onko se kesän odotusta? Loman odotusta? Viikonlopun alkamista? Työvuoron loppumista? Tilipäivän tuloa? Pikkujoulujen alkamista?
Miksi onni tuntuu olevan niin usein kauempana, jonkin asian odotusta. Viimeistään kuluneen kesän jälkeen olen päättänyt, että en enään odota onnen päiviä. Jokaisesta päivästä voi tehdä omalla laillaan onnen päivän, aina löytyy jotain positiivista ja hyvää. Ehkä se on vähän turha klisee kun sanotaan, että elä hetkessä ja tee jokaisesta hetkestä onnea. Aina ei tunnu onnelliselta ja tuntuu kuin jotkin asiat kovettaisivat ympärillesi suuren panssarin, miksi juuri minä? Mitä olen tehnyt väärin? Eikai taas tätä? Ikävistäkin asioista oppii, ja usein todella paljon. Joskus kaatuu paskaa niskaan kunnolla, mitä siitä. Mielestäni ne meistä voivat kutsua itseään voittajiksi, jotka eivät jää maahan makaamaan, vaan ottavat itseään niskasta kiinni, vaikkakin kaatuisivat. Entistä ehompana ja kokemusrikkaampana vain eteenpäin!
Eron myötä musta on tullut entistä herkempi kokemaan ihmisten tunnetiloja ja jollain lailla varmasti itsekin näytän tunteeni leiskuvammin ja laajemmin. Pikkusiskoni tokaisi minulle eräässä puhelussamme, että pidä toi Katja, sulla on luonnetta! Edeltävästi olin kertonut hänelle, kuinka minusta tuntuu että en enään yhtään ajattele mitä suustani päästän, kerroin parit faktat pöytään muun muassa yläkerran mummolle, joka keksii valittamista asiasta kuin asiasta eikä voi sietää, että ympärillään on elämään PÄIVÄSAIKAAN. Ja kans semmonen homma on alkanut pistää vihaksi ja josta palautteeni kyllä laulaa on ihmiset, jotka hakeutuvat asiakaspalveluammatin pariin mutta jotka eivät omaa tippaakaan asiakaspalveluhaluja.
Ensi viikolla olis kevyiden treenien viikko luvassa. Osassa lihasryhmiä selkeästi jo tuntuukin sitä kaipaavan, esimerkiksi jaloissa ja hauiksissa. Viisi viikkoa hurahtaa aina hurjaa vauhtia, täytyy oikein kalenteriin merkata että muistaa oikeassa paikassa aina nuo köykäset viikot pitää. Niihin tulee suhtautua vain oikealla asenteella eikä surkutella, kun ei pääse painoja nostelemaan kunnolla. Täytyy pitää mielessä että tietyssä lepotilassakin lihas kasvaa, ja lepoa ja erilaisia ärsykkeitä se näin ollen tarvitsee.
Kaippa munkin on pakko nostaa tapetille nämä "Fitnessbuumin bloggaus" kirjoitukset joita parin viime viikon aikana on ripakopalla ratissut. Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että kaikkien ihmisten ei tarvitse fitnesskropista tykätä. Ellei pidä dieetattuja kroppia kauniina, on se ihan fine. Jokaisella on oma ihanteensa naisten suhteen. En minäkään kaikista urjeilijoista sitä mieltä ole, ettäkö nainen olisi juuri lavalla kauniinpanaan. Jotkut ovat liian laihoja, on valmentajan kokemuksestakin varmasti kiinni mihin pisteeseen kroppa lavalla viedään. Joillekin puhkeaa syömishäiriöitä, sekin on omasta luonteesta ja etenkin valmentajan osaamisesta kiinni millä lailla hommaa viedään eteenpäin. Väitän, että syömishäiriöitä on tasaisesti nähtävillä muidenkin urheilulajien parissa, ei pelkästään fittneksen. Ihmiset jotka ovat herkkiä ottamaan itselleen stressin kaloreistaaan ja kulutuksestaan, niitä löytyy ihan joka puolelta. Ei itse fitness lajina tee kenellekään syömishäiriötä. Sen tekee oma alitajunta ja kieroutunut maailmankatsomus, siihen jos lisätään kokematon valmentaja ei lopputulos voi olla kaunis.
Myöskin osa noista naisista, jotka kirjoittavat että fitnesslaji ei ole tervettä touhua, ovat varmasti itse kokeneet epäonnistumisia lajin parissa, niin kovia kolauksia, että eivät ole niitä vielä pystyneet oikealla lailla käsittelemään, oikeanlainen tukikin on monilla varmasti taipaleen aikana uupunut. Surullista että pitää nostaa tapetille, kuinka fitness on vaarallista ja hullujen hommaa, syömishäiriöisten harrastus. Tervetuloa katsomaan ainakin tätä naista joka rakastaa ruokaa yli kaiken ja ajattelee kesän dieetin olevan ainutlaatuinen, elämässä ohimenevä vaihe. Joka ymmärtää sen, että ihmisen ei tulekaan kulkea päivittäin sen näköisenä kuin lavapäivävä ollaan eikä siihen kukaan pystyisikään. Tärkeintä on tuntea olonsa hyväksi omassa kropassaan ympäri treenikauden.
Eivätkö ne ihmiset sitten ole vaaraksi itselleen, jotka karppaavat pitkään, tekevät suolihuuhteluja tai sitkuttelevat mehupaastoilla pidempään? Miksei niistä puhuta vaan pidetään kaiken maailman lentoemäntädieettejä ihan ok juttuina. "Ai sinäkö sait karistettua patukoilla 10 kiloa kuukaudessa? Hienoa!" Sairasta sanon minä. Lopputulos ei koskaan voi olla terveellinen, mikäli painonpudotus on salamannopeaa millä tahansa ateriankorvikkeilla. Ongelma on siinä, kun ihmiset eivät nykyään enään tunnu tietävän mitä on terveellinen ruokavalio. Mitä on syödä päivittäin terveellisesti? Se että herkutellaan vain juhlapäivinä, ei tehdä jokaisesta päivästä kuitenkaan juhlaa. Opetetaan lapset kokkaamaan pienestä pitäen. Jätetään dieetit sikseen ja niiden jälkeen taas vanhoihin kaavoihin meneminen. Opeteltaisiin kaikki syömään monipuolisesti ja terveellisesti. Oikein pahaa tekee kaiken maailman dieettimainokset ja tuotteet...
Pidetään lippu korkealla talven tuiskeessa!
Treeni-iloa joka iikalle! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti