TASAPAINOTTELUA 

Kuluneet pari viikkoa on ollut tasapainon löytämistä henkisen minän keskellä.
Tänään reenin jälkeen mut valtasi sellainen olotila että vihdoinkin taidan olla oppinut kuuntelemaan rehellisesti kehoni viestejä, koska painaa täysillä. Koska taas ei.
Oon painottanut treenini nyt kahden viikon sisälle niin, että viime viikolla reenasin x4 päivänä, tällä viikolla tarkoituksena oli pitää koko viikko kevyen viikon reenejä, sillä huomasin kalenterimerkinnöistä että miltein kahdeksan viikkoa mennyt edellisestä kevyen viikon harjoittelusta. Noh, kolme kertaa oon tällä viikolla vain jaksanut reenaamaan, ennättänyt olisin x 4 varmaankin, mutta päätin että nyt kuuntelen kerrankin kehoani. Töissä ollut melko kiiruista aikaa ja paljon asioita mielenpäällä duunikuvioihin liittyen, jotenkin vienyt mehuja meikäläisestä. Lisäksi päätin että kolmet reenit viikkoon saa nyt riittää mulle sillä olisihan muutenkin kevyt viikko.

Alkuviikon korkkasin menemällä luottohierojalleni koipien hierontaan pitkästä aikaa. Puoli tuntia kalvojen aukaisuja ja jumien painelua molemmille jaloille teki tehtävänsä. En muista koska ois taas ollut yhtä autuas ja rentoutunut olotila kuin kyseisen tunnin jälkeen. Jalat tuli ekaa kertaa oikein kipeiksikin hieronnasta, etenkin pohkeet. Tuntuu kuin olisi tällä viikolla jo jalkareenin vetässyt puolitehoilla, vaikkakin ihanat jalat on edessä vasta huomenna ;) Toivon mukaan ne eivät nyt väsy heti alkureenistä.

Oon ollut tyytyväinen Sportlifen rasvanpolttokapseleihin. Selluliittia on lähtenyt persuuksista jos totta puhutaan, tiedä sit onko se siitä että oon vähentänyt hiilareita, aamulenkeistä ja aerobisen ylipäänsäkin lisäämisestä vaiko kaikki kyseiset tekijät yhteensä. Vähän sellaista kepluttelua ollut tämän kolmen viikon dieettaaminen nyt. Lähinnä se, mitkä asiat kehossa ja päänsisällä dieetin kuluessa ovat normaaleja ja mitkä eivät. Päänsärky oli kiusana reippaan viikon ajan. Sen vuoksi päätinkin että en tiputakaan niin paljoa hiilareita mitä heti dieetin alussa tiputin. Muutenkin se on valtavan tärkeää että kuitenkin jaksaa puurtaa ja reenata täysillä, dieetin ei tarvitse olla niin piirun tarkkaa kuin kisadieetin. Silti en halua tuottaa itselleni pettymystä, nälkä kasvaa syödessä :) Ja siinä sivussa toivottavasti haba ja hyvä olotila myös :)
Mietin tovin otanko tankkauspäiviä mukaan dieetilleni ja päätin, että otan, kerta viikkoon entiseen malliin. Matti sanoi että mun aineenvaihdunta on toiminut tankkausten kanssa mainiosti viime vuodenkin puolella, joten miksei se tekisi sitä edelleen. :) !

Nyt kun tein päätöksen etten syksyllä vielä kisaa, olen yrittänyt keskittyä myös muihin asioihin, ystäviin ja perheeseen ja muuhun valtavan tärkeisiin asioihin elämässä. 
Mielessäni on myös uuden ammatin lukeminen tämän vuoden puolella, vanhan ammattini ohelle. :) Innosta puhkuen odotan tulevaa vuotta... 
Ja tietty kesää! Luoja kuinka nätti ilma oli tänäänkin kun koissujen ja kaverini kera mentiin Joupiskan pururataa. Ihmettelin kun lenkkeilijöitä tuli vain pari vastaan koko viiden kilsan aikana. Kunnes Pirita loppumatkasta otti puheeksi luinko eilistä Ilkkaa. Etusivun juttu että sudet olisivat ilmeisesti jahdanneet pariskuntaa syöttimielessä hiljattain sen alueen läheisyydessä. Rauhallista oli :D

 
 

Maljakko on kirpparilöytö

SYY HILJAISELOON 

Talvi alkaa olla lusittuna ja melkoinen myllerrysten talvi ollutkin. 
Pari päivää sitten tein erään persoonallisuustestin josta vastaukseksi koitui tämä:

"Olet itsevarma ja tilanteiden herra. Mottosi elämässä on: Teen sen omalla tavallani. Olet itseriittoinen hyvällä tavalla ja tiedät miten pidät huolen itsestäsi ja niistä, joita rakastat. Tiedät tarkalleen mitä haluat. Et pelkää tavoitella unelmiasi. Ainoa asia, jota odotat ihmisiltä on rehellisyys. Sinä olet riittävän vahva kohtaamaan totuuden."

Olet riittävän vahva kohtaamaan totuuden. Se kaikuu korvissani ja lause pitää sisällään todella paljon. Harva ihminen tuota on. Niin vahva että myöntää että joihinkin asioihin vain ei ole vielä valmis, huolimatta siitä että moni niin odottaa, huolimatta siitä että usea sinulle niin sanoo, huolimatta siitä kuinka upeaa se olisi. Näin kävi minulle kun tein päätöksen etten vielä tulevana syksyn kipua kisalavalle. Se oli mielettömän raskas päätös henkisesti, ikinä en olis ajatellut että asia voi tuottaa niin paljon sisälleni katkeruutta itseäni kohtaan, pettymyksen kyyneliä. Mutta samalla sisimmässäni tunnistin itsestäni sen että luovuttaja en ole. En missään nimessä. Kyse on nyt vain siitä että tämä rakas harrastukseni nielee tällä hetkellä kaiken ylimääräisen rahani valmennusmaksujen, lisäravinteiden ja bensojen yms tulevista kisakuluista puhumattakaan. Tiesinhän minä, että ei tämä ilmaista touhua ole. Mutta pienestä palkasta on turha nyhjäistä, siis jos haluaa että rahaa jää edes hieman johonkin muuhunkin kuin ruokakauppaan ja laskuihin. :( 
Se ei ole ainut syy. Monillekaan ihmisille en halua näitä asioita tekemääni valintaan perustella, mutta tänne ne kirjoitan. Jo senkin vuoksi, että joskus kuukausien tai vuosien päästä pääsen itse muistelemaan miksi tein tälläisen ratkaisun vuonna 2014. Kilpailulisenssi siis meni jo tammikuussa maksuun. Valmentaja sanoi että kyllä se kannattaa maksaa, katsotaan maaliskuun alussa kunto millä tahdilla edetään. Päässäni soi tietty kaikki positiiviset asiat tammikuun tapaamisen jälkeen, mutta erityisesti se jäi mieleen kun Matti sanoi että selkä ei valitettavasti ole sitä lihaa niinkään napannut. Muilta kehonosilta olisin kuulemma valmis dieettailee ja kisailee syksyllä. Vitun selkä! Sitä oon jopa joskus pitänyt vahvimpana kehonosanani. Mutta kyse onkin nyt ollut siitä, että tämä likka on tehnyt useitta isoja perusvoimaliikkeitä väärällä likerajalla selälle. Voin sanoa että ottaa aivoon. Siksipä en aiokaan enään tehdä tulevaisuudessa samaa virhettä, mikäli lavalle pyrin. Kun/jos solmin seuraavan kisasopimukseni niin olen valmis panostamaan siihen että maksan lisähintaa jotta valkku tulee "kädestä pitäen" ohjeistamaan perusliikkeet salille reenin aikana. Toki tuota asiaa on viimeisen vuoden aikana miettinyt, mutta ei tämä kulkeminen Tampereella ilmaista ole, plus päälle saliohjeistusmaksut ja aiaktaulujen sovittelut. Jotenkin sitä tärkeää asiaa vain ei ole saanut aikaiseksi.

Mulla on se paha tapa, tai no en nyt tiiä onko se paha, mutta itse kyllä koen asian välillä hankalaksi piirteeksi: Haluan olla asioissa joita teen intohimolla täydellinen. Mikään muu ei kelpaa. Mua ei kiehdo ajatus nopeaan lavalle astelemisesta sellaisen valmentajan ohjeistamana joka ohjaa tyttöjään kuin liukuhihnalata pyörittelemään peppujaan porrasvaloihin. Silloin helposti mukaan tulee puolikuntoisuus, kehnot viimeistelyt ennen lavalle menoa, tuen puute sekä se että henkinen kantti on liian kovilla nopean myllerryksen keskellä. 
Koska tiedostin ja tiesin tammikuun tapaamisen jälkeen, että selkäosastoani alan parhaimpiin ellei jopa paras Suomalainen valmentaja tuumailee, en halunnut ottaa sisimmässäni riskiä että minun selkäni ei olekaan yhtä hyvä kuin muiden lavalla. Haluan kokea joskus sen tunteen, että kun lavalla pyörähdän, on joka kulmani sen näköinen että yleisössä loksahtaa monttu auki! :D
Ensimmäiset kisat ovat varmasti todella tärkeät, ja perfektionistin vikaa kun omaan, haluan ilman muuta niissä myös menestyä. 

 Asia, jota olen tässä taipaleeni varrella tammikuusta 2013 asti miettinyt on se, kuinka paljon valmentaja ja tämä fitness touhu on muuttanut minua ihmisenä. Eilen tein ilolla vatsalihasliikkeitä salilla klo 23:20, ainoana typpinä siellä reenatessa. Hymy vain nous kasvoille kun mietin kuinka paljon olenkaan ihmisenä muuttunut siinä suhteessa, että en enää arvosta lainkaan alkoholin nauttimista viikonloppuisin. Paljon parempi fiilis tulee siitä, että pitää itsensä kunnossa kuin siitä että imaisee hörpyn tuopin nurkasta. Rahan, ajan, ja terveuden hukkaamista sanon minä. No, en mäkään nyt mikään täydellinen salipirkko oo. Osaan myös höllätä ja ehkä siemasta yhden-pari kesäsiideriä, mutta tällä hetkellä fiilis huokuu itsevarmuutta oman fyysisen ja henkisen kehittymisen kannalta reeneissä. Mulla on jo suunnitelmia ensi vuodelle, mutta niistä en kellekään laula. ;) Haluan että ihmiset lopettais sen kun he näkevät mut ja ekojen minuuttien aikana kysyvät "koskas sinne lavalle meetkään?" En tiedä itsekään, sitten kun olen kaikin puoli ehjä ihminen siihen hommaan. Se ei ole elämän tarkoitus, ja jos ihmisiä ei muuta asiat minussa kiinnosta painukoot kauemmas, kiitos!

Tämän aamun paino näytti 59.5 kg. Eilen tankkailin melkoisesti päivän. Valmistauduin tulevaan 3 kk:n koitokseen. Huomenna alan tiputella hiilareita ja jättäydyn tankkauspäivistä ainakin useammaksi viikoksi pois. Dieettailen sellaiset rapeat 3 kk kesäkuntoon 2014 :)
Ja mikä parasta, tiedän että siihen pystyn. Nyt paremmin kuin koskaan, sillä kuin kivi olisi vierähtänyt hartioiltani kun itselleni myönsin, että 2014 syksy ei ole vielä se Katjan näytön paikka. Sarjatulokset ovat rapisseet kuluneella viikolla salilla. Aivan tätä asiaa ihmetellen katson reenivihkoani, mitä on tapahtunut? Voiko henkinen helpoitus heijastua heti salituloksiinkin, pakko se on uskoa :) 

Edelleen jatketaan matkaa kohti unelmaa Sportlifen laadukkailla lisäravinteilla ja Gurun sanat takaraivossani tuntuen. Minulla on kuulemma ollut kokoajan oikeanlainen tekemisen meininki ja kehitys on siksi ollut oikein hyvää ja Matin mielestä tulee jatkumaankin varmasti tästä eteenpäin. Ei monelle naiselle alan parhaimpiin kuuluva mies sano että pakaroista ois moni nainen kateellinen. Heh! 

Kiitos Matti mahtavasta reippaasti vuodesta ja tavastasi kohdata ihminen kokonaisuutena, omana itsenään. Lukuisista tsempeistä, haleista ja innosta sekä positiivisesta ja terveestä asenteesta kuntoilua kohtaan :) !! Toivon mukaan taipaleemme tulee jatkumaan tulevaisuudessakin. 

Aurinkoista kevättä kaikille ja tervettä asennetta urheilun pariin!

Joukkoon pari, ei taaskaan niin laadukasta kuvaa lauantai illan reenistä. 
Haleja toivotellen!