Lunta. Sitä on nyt joka puolella. Mitä enemmän kertyy ikää sitä enenmmän oon alkanut pitää talvesta. Mä rakastan valoa! Luulin olevani syysihminen mutta tänä syksynä huomasin etten mä sitä oo, en vaan jaksa Suomen ankeutta kun vettä sataa joka tuutista ja kaikki tyypit on nyrpeän näköisiä jotka vastaan kävelee :D Lapsuuden aivan parhaita lumimuistoja oli mm. se kun äiti vei mut ja sisarukset laskettelemaan Lehtimäelle pulkkamäkeen Valkealammen jyrkkään rinteeseen. Otettiin mukaan kaakaota termarissa ja äidin leipomia pullia. Usein en ois uskaltanut yksin laskea rinnetta alas pulkalla vaikkakin oon meistä kaikista vanhin. Mutta pakotin aina täysiin vauhteihin mukaan jonkun sisaruksista ja yleensä se joku sai mennä aina istumaan pulkan etunenään. Osin siksi että halusin pitää kiinni pikkusisaruksestani ja osin siksi, että sen eessä olevan naamaan lenti aina pahimmat lumikiteet .. ;)
Viime viikkoina on ollut kova ikävä sisaruksia muutenkin. Sitä miettii minkä vuoksi elämä on nykyään jollain tapaa liian hektistä. Tekeekö siitä itse sellaista vai imeekö tämä maailma mukaansa kiireeseen ja ressiin. Toisaalta oon kyllä hyvä nauttimaan vapaapäivistäni ja oon luvannut itelleni että silloin teen kaikkea muuta kuin availen työsähköpostiani. Mutta viikot vaan hurahtaa. Ihana ois nähdä sisaruksia porukalla paljon useammin ja kertoa niille kuinka valtavan tärkeitä ne ovatkaan! Viime viikolla laitoin kaikille viestin että ovat tärkeitä ettei vain pääsisi unohtumaan kyseinen seikka :)
Asiasta toiseen. Nyt on alkanut treeneihin palata vanhan poltteen makua parin viikon sammuneen liekin jälkeen! Johtuuko lie siitä että en jaksa enää ressata työasioista uudessa työpaikassa yhtä lailla. Oon yrittänyt opetella asennetta että kaikkea en voi osata heti enkä sitä itseltäni ala vaatimaankaan. Osaks treenitsemppiolo johtuu myös siitä että viikko takaperin sain treenata valmentajani kanssa ja sain taas kymmeniä "ahaa" elämyksiä ja rutkasti opastusta tekniikkaan yms. Oli myös huojentavaa kuulla että kyseinenkin fitnespimu pitää ei dieettikaudella aina yhden mättöpäivän viikossa potematta siitä sen kummempia oman tunnon tuskia. Ihmisiähän me vain kaikki ollaan.
Viikonloppuna vietettiin hanin kanssa kahden keskeistä aikaa pienen hotelliloman parissa. Oli kivaa! Sunnuntaina pidin oman mättöpäiväni hotelliaamiaisella jolla jaksoinkin sitten ilta kuuteen saakka :D Kolmatta kertaa lisää sapuskaa hakiessani kysyi poikakaverini että aina vainko sä haet johon vastasin että tottakai, koko rahan edestä! :D Mistä huomaa että tämä tyttö pääsee harvoin hotelliin.... :D Ruoan määrästä toki! Viereisessä pöydässä nakertaa bisnespariskunta muutamaa hasuua prinssinakkiaan ja känästä paahtoleivän palasta kun tämä nainen ahtaa suuhunsa kaikkea maan ja taivaan väliltä! Eikä haittaa sitten tippaakaan!
Oon löytänyt yhden parhaista treenilatareista ikinä. Aivan hirveen shaissen makuista. Oksennus on lähellä lentää joka kerta kun sen otan, mutta kyllä kannatttaa. Oon saanut niistä treeneistä enemmän irti! Onko sitten vain pään sisällä vaiko ei...
Lisäks oon koittanut tsempata vitamiineissa yms. Magnesiumlisän otin tänään taas pitkästä aikaa käyttöön kun jotenkin vain se on jäänyt. Tänään veti taas suonta jalkaliikkeissä siihen malliin että mietin että turha siitä on kärsiä. Lisäks oon petrannut hyvien rasvojen suhteen ja otan pari nokkoa öljypulloista joka päivä. Hyvät rasvat ovat tahtoneet jäädä pois.
Loppuviikosta ois suunnitteilla duunia, perjantaina Pendulumin keikalle menoa ja rentoa oleilua viikonloppuna.
Hymyillään, ei turhista narista ja ollaan onnellisia siitä että ollaan!! =) Ihanaa viikkoa!
