TUNNELMIA NORDIC FITNESS EXPOSTA VUOSIMALLIA 2014

Tämä tulee olemaan varmasti yksi lempparipäivityksistäni, sillä olin niin liekeissä koko viikonlopun. Parhaat kaksi vuorokautta takana pitkään aikaan Lahden Messukeskuksessa ystävän kanssa viiletellen. <3 Tuntuu kuin olisi ollut poissa kotoa pidempäänkin, sen verran hyvin vissiin uppoutunut toviksi täysin tuohon bodymaailmaan. Eikä ihme, sillä aivan supereita paketteja oli sunnuntaina lava täynnä, toinen toistaa täydellisempiä ja mahtavan asenteen omaavia naisia. Jokainen heistä, joka tiensä Lahden päälavalle saakka tänä syksynä selvitti, kuuluu saada iso kiitos ja mahtavat tsempit elämäänsä.
Valmentajani sanoin: "Taas kova treeni ja perusarki koittaa monille, jotta ensi kerralla ollaan entistä parempia. Sitä se huippu-urheilijan elämä on, sitä ihan parasta mahdollista elämää."
Lausahdus pitää sisällään kaiken, mitä itsekin tästä touhusta ajattelen. Sitä parasta mahdollista elämää, aivan kaikin puolin :)

Lauantaina aamusta ajelimme Sofian kanssa Eteläsuomeen, tipautimme koissulini äidin täyshoitolaan Tampereelle ( :D ) ja jatkoimme matkaa etiäpäin Lahteen asti. Siellä meitä vastassa oli ystävällinen naishenkilö respan aulassa, saimme mielestäni tosi hyvää palvelua pieneltä hotellilta ja maittavan aamupalan, kiitos Kauppahotellin Grandin. Siellä yövyimme sunnuntain kisoja jännittävillä fiiliksillä odotellen. Tehtiin kerrankin käänteinen järjestys, ensin huvi, sitten työntulosten fiilistelyä. Kävimme syömässä Lahdessa ravintola Martinassa, ja toivottavasti ei jää viimeiseksi kerraksi. En muista koska viimeksi olisin syönyt niin törkeän maittavan listaravintolaruoan kuin siellä. Broileria vuohenjuustolla ja lohkoperunat punaviinikastikkeella, mun kieleni tais jäädä Martinan sisätiloihin. Tässäpä se komeus kerrassaan :

 

 Jälkiruoaksi kahvin kera Iltalialainen jäätelöleivos lakritsasydämmellä. :p Arvatenkin saattaa että uppos melko nopeaan.... Ystäväni kanssa olimme varmoja että lakritsisydän oli uitettu rommiviinassa. Sen verran tujua oli loppuosa, että auton rattiin en olisi ihan heti laskeutunut :D Kun kysyin asiasta tarjoilijalta, hän nauroi ja sanoi että kyseistä annosta tilataan lapsillekin. Siinä ei ole tippaakaan viinaa. Edelleen ihmettelen tuota asiaa, aivan varmana oli. Silmät vaan vuoti ja kurkku huuhtoutui alkomaholin mausta pidemmäksi aikaa tuon jälkkärin jälkeen. Mitä kummaa :O

Syöminkien ja pienimuotoisen välikuoleman jälkeen suuntasimme ajoissa jo Lahden yöhön, FitnessExpon virallisille After Partyille Lahden Seurahuoneelle. Oli mukava ilta! Erilainen kokemus verrattaen esimerkiksi kotipaikan öihin siinä mielessä että yhtään ihmistä bileissä en nähnyt örveltävän viinan vuoksi. Ihmiset joivat sivistyneesti ja tanssivat dj:n soittaessa sopivalla maltilla. Juttelivat keskenään ja puhuivat elämästä, ei niinkään siitä tilataanko lisää kossubatteryä heti vai hetken päästä. :D Parhaat kekkerit pitkään aikaan. Ja tietenkin parhaimman näköiset miehet vielä pidempään aikaan :D

Sunnuntai oli meille se pääpäivä, sillä naisten Bodyfitnesstä ja Bikinifitnesstä varten lähdimme reissun päälle. Minä tapitin katse kovana Bodynaisia, ystävänä taas Bikininaisia. Oli jälleen selvää, kumpaan sarjaan kumpainenkin haaveilee lavan puolelle ;)
En tiedä voiko naiseen rakastua, mutta kyllä tuo Hanna Saario Bodyfittneksen puolella lähentelee jo täydellisyyttä. Lisäksi ulkomuotonsa lisänä hän on valovoimainen ja aidosti läsnä lavalla, nauttien tekemästään. Tässä pari lempparikuvaani kisoista, ekassa Hanna :

Kuvat täydentävät ajatukseni. Lavalle haluan, ja sinne mennään kun sen aika koittaa. Sitten saa tukijoukot ja kaikki kynnellle kykenevät tulla kannustamaan Pohjanmaan kinkku voittoon. Sillä sitä lähdetään tavoittelemaan.
Ennen tuota hektistä puoltatuntia elämässäni, toivon että minua kunnioitetaan ja annetaan rauhassa treenata ja keskittyö tekemisiini ilman kokoaikaista kyselyn tulvaa koska kisat. Haluaisin uskoa, että lukijanikin tulevat kyllä kuulemaan koska NE kisat on. Siihen on vielä aikaa, pienin vahvoin askelin sinne mennään, otetaan vastaan möykyt ja alamäet tien varrella positiivisesti niistä oppien, ei kaaduta ja jäädä murehtimaan mitä oisi voinut tehdä toisin, tehdään työtä niska limassa, rakastaen jokapäivästä urheilemista, ripauksella hullua huumoria, mutta verenmaku suussa kiehuen :) Kaikki tuki on tarpeen, ja teitä rakkaita ihmisä ympärilläni paljon onkin, kiitos siitä :) <3

Valoisin, upein mielin kohti alkavaa talvea. ¨
Olkaa oman elämänne rokkistaroja!               

Aamulettujen lisäksi herkkuhetkiin :P

Paluumatkalla Lahdesta Tampereelle, koutsi kiipes kyytiin. Pohdiskeltiin paljon asioita reippaaseen tuntiin mahtuen. :)

 

Rakas ystäväni, tuleva mahtibiksubeibe Sofia. <3

      MITÄ JOS VAIN KÄY NIINKUIN MUILLEKIN?

Pari kuukautta hujahtanut ilman kirjoituksia. Ei ole saanut aikaiseksi, lisäksi pään sisällä ollut aivan riittävästi myllerrystä toviksi aikaa. Nyt alkaa tuntua että löytyy taas mukava tekemisen meininki ja palo treeneihinkin. Tänään mietin tullessani blogisivuille pitkästä aikaa jatkanko enään tänne kirjoittelua. Mua hämää kun en tiedä ketkä näitä sivuja seuraavat, sillä lukijoita tuntuu kumminkin kohtuu mukavasti olevan. Olisi kiva jos laittaisitte kommentteja kehiin, ketkä ovat innostuneita täällä sivuilla kurkkimaan :)

On takana aikamoinen kesä. Oon päättänyt että haaveet on tehty toteutettaviksi, periaatteessa mikään elämässä ei ole mahdotonta jos vain tarpeeksi tekee työtä sen eteen ja omaa paloa joihinkin asioihin. Lisäksi eron myötä, olen huomannut kuinka mahtava ja rikas asia on omata kullanarvoisia sydänystäviä. Kiitos ihan kaikesta Milla, Sofia, äiti, iskä, Niina, Pirita, Päivi, Josku. Oon aina ollut ihminen joka selviää elämän kriiseistä puhumalla ja sitä on tullut tehtyä tärkeiden ihmisten kesken.
Viimeisen vuoden sisällä olen miltein menettänyt pikkusiskoni sekä kummitätini, nähnyt läheltä pikkuveljeni surun hänen parhaan ystävänsä kuoleman jälkeen, pettynyt toviksi itseeni ja terveyteeni. Päättänyt yhdeksän vuoden parisuhteeni. Myynyt asuntoni, ostanut uuden. Siinä sivussa muutto työmaalla ja taottu kovaa tahtia uusissa tiloissa, osin uusien ihmisten keskellä. Lukenut itseni ravintovalmentajaksi. Jaksanut treenata koko vuoden ajatellen, että tekosyitä, niitähän aina riittäisi. Kesä oli hemmetin kuuma ja minä joka rakastan aurinkoa, karsin sen palvomisesta aikalailla tänä vuonna. Jos aina laittaisi treenitauot kelien piikkiin, ei koskaan kehittyisi. Muutoksia, ihania sellaisia, oikeita elämänrikkauksia on tulossa vielä seuraavan kahden vuoden sisällä tietoisesti. Vain taivas on rajana kaikelle, sen olen päättänyt!

Ajatusmaailmani on muuttunut tämän kevään ja kesän aikana kahteen asiaan radikaalisti. Toinen on se, voiko läheisintäkään ihmistä todella tuntea riittävän hyvin. Pystyykö kukaan tuntemaan toista koskaan läpikotaisin? Toinen se, että "kehonrakennusmaailmassa" voi olla helposti liian sinisilmänen ja tehdä asioita pitkään väärin, pienillä muutoksilla taas saada hienoja tuloksia aikaan.

Viikonloppuna käväsin Tampereella valkun luona. Välissä ollut seitsemisen kuukautta taukoa. Jätin Matin päätettäväksi olenko kisasopimuksen vaiko vuosisopimuksen "arvoinen". Kisasopari sieltä pärähti joka tarkoittaisi sitä että mikäli kaikki menee putkeen, vilkahdan syksyllä 2015 SM lavalle.. :) ! Oon niin ylpeä ja onnellinen että olen saanut ilman "valvovaa silmää" tulosta aikaiseksi omapäisesti. Selkä junnaa jälessä, sitä treenataan sen mukaan mitä se kestää. Terveydelläni en ala leikkimään, tarkoitus olisi että koko treenikauden minulle ei tule enään tilannetta, jossa en saa niitä sukkia alaselän säteilevältä kivultani jalkaan. Takareidet ovat kuulemma nyt napanneet lihaa, kädet parantuneet kauttaaltaan sitten tammikuun. Vatsapalikat näkyvissä. Ihan ok!
Mulla vain on se paha tapa että haluan mennä 100% lasissa enkä välttämättä osaa menoani pysäyttää. Se on kaikki tai ei mitään. Ja vaikka menenkin lavalle (toivon mukaan takapakkia ennen syksyä -15 ei tule) ekaa kertaa, olen silti varustettuna asenteella että menen sinne voittamaan. Yhtään en aio tinkiä treeneistä, mikäli terveenä pysyn. Syön kun hevonen about pääsiäiseen saakka, en kitisen dieetillä, sillä sehän on vain ja ainoastaan oma valintani. Aion kasvattaa itsetuntemustani ja ennenkaikkea itsehillintää kun elämän eka kunnon dieetti pärähtää käyntiin. Kiukkuinen saatan joskus kesällä olla, se suotakoon ellei ajatus kisojen lähetessä täysillä aivan kulje (jos se nyt on sitä ikinö tehnytkään :D ) mutta kiukkua en aio läheisiini purkaa. Puran sen huutamalla, juoksemalla tai vastaavaa. Teen tämän listan, jotta kesällä -15 voisin palata kirjoituksiini ja miettiä mikä on tärkeintä tässä kaikessa.
Tiedoksi vielä se, että vaikka Nordic Fitness Expo on ollut haaveenani vuosia, en silti tykkää että koko ajan kysellään koska kisat. Ne tulee mikäli on tullakseen, elämä on liian lyhyt siihen että koko ajan miettisi sitä noin puolta tuntia minkä ehkäpä lavalla saa kokea.
Saatan murtaa jalkani viikko ennen kisaa tai olla sairaalahoidosssa. Saatan kusta koko dieetin heikkojen hermojen vuoksi. Mikään ei ole satavarmaa. Mutta se on, että jos kisat koittavat, en lähde sinne hakemaan vain kokemusta vaan olemaan paras! Asenne ratkaisee, ja uskon että se huokuu myös ulospäin, lajissa kuin lajissa.

Tänään tullessani kaupungilta ja kohdatessani siellä näyn josta tulin surulliseksi ja helvetin pettyneeksi, pysäköin autoni uuden kotini pihaan. Kuskin lasissa sisäpuolella oli tullut kylmää pakoon iso leppäkerttu. Lennätin sen pois vierestäni. Otin selvää, leppäkerttu tuo mukanaan tulevaa onnea sen nähdessään.
Keväällä ennen eroani avasin auton lämmitystolpan josta lennähti pieni lepakko, joka toi mukanaan kasan epäonnea. Olen häätänyt asunnostani mummon haamun joka meinasi jäädä tänne asumaan kanssani.
Olen onnellinen ja vapaa!

Loppuun vielä aforismi, joka kolahti syvälle.


-- Pidä huolta itsestäsi.
Jos se tuntuu väärältä, älä tee sitä.
Sano mitä tarkoitat.
Älä yritä miellyttää ihmisiä.
Luota vaistoihisi.
Älä puhu itsestäsi ikävään sävyyn.
Älä luovu unelmistasi.
Kun tarkoitat ei, sano ei.
Kun tarkoitat kyllä, sano kyllä.
Ole kiltti itsellesi.
Päästä irti siitä, mitä et voi kontrolloida.
Vältä draamaa ja negatiivisuutta. --