Ööö... Minä en oikein tiedä mistä alottaisin blogitekstini. Kerrankin olen miltein sanaton ja se on harvinaista minulta. Kesälomaa jäljellä vajaa viikko, onhan tässä tullut reipas kolme viikkoa jo lomailtuakin. Kun loma alkoi mietin, että tuhlaisin sen nukkumiseen, reeneihin, hyvin syömiseen ja perheenkeskeiseen aikaan sekä ystävien tapaamiselle. Kaksi asiaa on jäänyt vähemmälle: syöminen ja perheen keskeinen aika. On merkillistä huomata, kuinka henkisellä tasolla tuo ihmisen mieli näläntunteenkin kanssa kulkee. Meni nimittäin kesäloman kaksi ekaa viikkoa niin, että yhtenä päivänä havahduin mikä onkaan se murina sisältäni ja kaivoin ekaa kertaa pannuni tulille kanojen kera. Kaksi pitkää viikkoa aamupuurolusikkaa pyöritellen kyökkäysrefleksin partaalla. Iltapäivällä mieli maassa jääkaappiin katsoen että siellä se puuro vieläkin lautasella möllöttää. Seuraavana aamuna joko mikron kautta tai sitten suoraan roskikseen. Paino laski kolmisen kiloa, joista onneksi osa jo kivunnut takaisinpäin. Mikä oli syy tähän kaikkeen? Äkillinen ero parisuhteessani jota en ollut lomalle suunnitellut. Mutta siitä asiasta en puhu vain kun lähimmäisilleni. Ja puhetta onkin riittänyt. Mulle rakkaat iskä, äiti, Milla ja lähimmät ystävät, olette korvaamattomia kultakimpaleita jokainen <3 Tosi ystävän tuntee siitä, että se on läsnä elämän ylä-ja alamäissä. Ja pakko sanoa, etenkin niissä alamäissä.
Ikinä ei oo ollut niin outo olo mennä reenaamaan kun eron jälkeisinä päivinä. Toimin salilla kuin robotti, ajatukset joka sarjan kohdalla aivan muualla kuin kohdelihaksessa. Silti menin sinne, se on ollut aina maailman paras henkireikä. Jos on hyvä fiilis on salille mukava mennä, jos vituttaa niin sitä mukavempi. Se energia mitä kehonheiluttelu tuottaa on toisenlaista energiaa kuin mikään muu. Sen voi varastoida itseensä ja kasvattaa sitä, uskoo vain tarpeeksi itseensä ja kohdistaa ajatuksensa motivaatioon.
Viimeisen viikon aikana olen huomannut tulosten nousua, aivan mahtavaa. Tuntuu kuin jokin möykky sisältäni olisi poistunut ja nyt jos koskaan olen valmis tuleviin koitoksiin.
Alunperinhän suunnitelmana oli jatkaa Matin valmennuksessa vuoden vaihteessa, mutta päätin toisin. Miksi odotattaisin niin kauan tilanteen ollessa tämä. Jatkamme toivon mukaan toimivaa yhteistyötä syksyn koittaessa, sitten revitään ässä hihasta! :)) En malta odottaa!
Oikein ihanaa kesän jatkoa kaikille, nauttikaa lämmöstä ja kohdelkaa rakkaitanne juuri niin kuin haluaisitte itseänne kohdeltavan!
