KESÄN KOLKUTTELUA
Tovi vierähtänyt jälleen viime postauksesta. On pyörinyt paljon asioita mielessä tulevaisuutta ajatellen. Pääsiäinen meni hurahtaen ohitse, mitään erikoisempia kuin jumppailua jo oloa vain ei tullut tehtyä. Yhden viikonlopun vietin hetki sitten Tampereella luennoilla pääasiassa. Vappu vierähti nauttien todellisesti työväen juhlasta kun teimme työtovovereiden kanssa pyhänäkin muuttoa uusiin ihaniin työtiloihin. Kyllä kelpaa ens viikolla tehdä töitään taas hivenene ylpeämpänä ammatistaan kun saa olla mahtavissa tiloissa hoitaen potilaita.
Reeneissä on ollut hiljaiselompaan kaks vipaa viikkoa. Haluaisin kovasti vaihtaa radikaalilla tavalla treeniohjelmaani, sillä kolmisen kuukautta jo edennyt samalla ja nyt tuntuu että kehitys on jotenkin jäänyt rullaamaan paikallalleen. Parissa suuremmassa liikkeessä oon kyllä saanut nostaa hitaasti mut varmasti painoja, esimerkiksi maastavedossa ja parissa selkäliikkeessä. Hausikäännötkin taitaa mennä hivenen suuremmilla painoilla. Se on kaksi eri asiaa mitän treenipäiväkirjan sivut kertovat ja se mitä ihmisen aivot viestittävät kehityksestä. Peiliin kun katsoo tulee sokeaksi, välillä on päiviä että ei tee edes mieli käydä puntarilla päinkään sillä painokin vaihtelee jo aika melkoisesti riippuen siitä mikä aika menkkakierrosta on, siitäkin voi olla kiinni onko hiljattain tankkaillut vaiko ei. Tässä about 1,5 vuoden sisällä on oppinut sen että ei ota hirveetä ressiä niistä kiloista joita puntari näyttää. On eri asia olla 60 kiloinen laihaläski kuin 60 kiloinen aloitteleva bodyfitness nainen. Enkä meinaa että olisin joku kävelevä lihakimpale, en todellakaan. Mutta tiedätte varmaan mitä tarkoitan. On sitä tämän taipaleen varrella kuullut jos jonkinmoisia kommentteja treenatusta kropastaan ja yksikään niistä ei ole ollut negatiivinen (vaikkeihän kukaan sitä mulle kerro) vaan moni ihminen on tsempannut ja antanut aidosti ihanaa palautetta kehityksestä.
Se on sellainen asia, että en ole ikinä sinänsä piitannut mitä muut minusta ajattelevat. En ole ikinä itse osannut ketään ihmistä kadehtia, ja siksi varmaan ajattelen että ei ole mitään väliä mitä kukakin ihminen toisesta ajattelee. Jokainen tekee omasta itsestään sellaisen ihmisen jota ulkoapäin joko rakastaa tai ei. Ja ellei rakasta, on aika tehdä muutos itsesääliin. Sillä vain ja ainoastaan itse voi olemukseensa vaikuttaa ja jos et itse ole valmis tekemään pirusti töitä mikäli urheilullisen elämäntavan haluat oppia, ei ilman motivaatiota tapahdu kuin hetkellisiä parannuksia. Miettikää missä kunnossa haluatte lopun elämäänne olla, miettikään mitkä syyt estävät toteuttamasta elämänne kuntoa ja huomaatte yhden asian: Tekosyyt!
Uskon kovasti siihen, että jokaikiselle ihmiselle löytyy oma urheilulajinsa vaikka vammat tai kunto olisivat minkälaiset tahansa. Ainahan sitä ajan saa loikoisammin kulumaan kuin lenkkipolulla tai salilla. Kysymys on siitä, millaiseksi olonsa kunnon reenin jälkeen tuntee. Millaisessa kunnossa olet vanhainkodissa ja kuinka nopsaan nouset ylös pedistä kun vanhuus kolkuttelee :)
Toinen asia mihin vakaasti uskon on ihmisten ruokailutottumusten muuttaminen lopun elämäksi. Vastustan syvästi erilaisia vippaskonsteja painonpudotuksessa, esimerkiksi Nutridieetit, Atkinssit, mehupaastot sun muut. Niillä ei saada kuin hetkellinen hyvä mieli ja monesti paino tulee dieettien loputtua moninkertaisena huonona olona ja vaaàn lukemina takaisin. Uskon että kun ihminen saa motivaationkipinän omien ruokailutottumustensa muuttamiseksi täytyy hänen sitoutua pariksi kuukaudeksi terveelliseen, monipuoliseen ja säännölliseen ruokailuun ja loppu meneekin kuin siivillä. Tähän temppuun ei monikaan itse pysty vaan motivaatio on kohdistettava kohti tulevaa oikeanlaisen tyypin avulla. Silloin voitte ottaa yhteyttä tulevan syksyn jälkeen meikäläseen sillä valmistun ravitsemusvalmentajaksi!
Olen aina ollut sitä mieltä, että pienetkin asiat saattavat vaikuttaa siihen , että ihminen antaa periksi ruokavalion mennessä retuperälle ja epäsäännölliseksi. Minua kiehtoo ravitsemuksen psykologia niinkuin psykologia aineena ylipäänsäkin. Aikoinani vetelin lukiossa kymppejä psykasta ja hain Yliopistoon sitä lukemaankin. Innolla odotan äitienpäiväviikonlopun luentoja kun saan lisää kullanarvoista tietoa urheilijoiden ravitsemuksesta ja pään sisällä tapahtuvista asioista ravinnon parissa.
Iloista kesän odottelua!
