Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 28. joulukuuta 2013

           VIIKOSSA ON SEITSEMÄN PÄIVÄÄ.
           JA JOKUPÄIVÄ EI OLE YKSI NIISTÄ. 

Törmäsin kyseiseen englanninkieliseen lausahdukseen erästä nettisivustoa selaillessani. Juuri näinhän se asia on. 
Mitä kuuluu vuoden loppuun. Iloisempia asioita jo! Tässä alkaa olla flunssa selätettynä ja elämä jälleen hymyilee entistä hienompana kun treenit alkaa kulkea entiseen malliin. Kyllä vain voikin kunnon flunssa viedä tyypistä mehut kunnolla. Ennen flunssan alkamista ja etenkin sen jälkeen. Varmaan joku kaks viikkoa huomas reenatessa ettei kykene aivan loppuun sarjoja viemään vain täytyy kuunnella tarkoin kehoaan. Sarjapituuksista puhumattakaan, huoh. Mutta yritän olla ressaamatta, sitä tekee parhaimpansa ja terveyttä on kuitenkin aina ensisijaisesti kuunneltava. Kohtuu hyvin  kuitenkin saanut ittestään irti jumpalle mentyä vaikkakin puoliteholla kun "flunssaviikollakin" kävin vetäsees parempivointisena kahdet treenit. Tänään tosin jo huomas että sarjaenkat parissa jalkaliikkeessä paukkui yli, jee!

Mutta yks asia on josta on hieman suru puserossa. Oon rakastunut viime ajat maastavetoon koska mielestäni tekniikkani siinä on parantunut suuresti. Niin hitto vie enhän sitä pystykään enään tällä hetkellä tehdä ollenkaan. 
Viikko ennen joulua kaaduin pääkallokelillä lenkillä ollessani pururadalla jäiseen alamäkeen oikealle pakaralleni, ottaen oikealla kädellä maahan vastaan. Oli niin kova tärähdys että edelleen oikealla puolella alaselkää tuntuu ja pahasti. Nytkin kun vain istun ja kirjoitan tunnen sen pienen poltteen koko ajan siellä olevan. Fiksuna tyttönä sitten kun menin tekemään selkäreenipäivää kaks vuorokautta kaatumisen jälkeen salille, kun ei toki silloin vielä niin tuo jumi tuntunut olemassaolevan. Peruslämmittelyt juoksumatolla, venyttelyt kevyesti ja sitten maastavetotangon pariin. 45 kg tankoon jolla normisti menee kevyesti n 15 toistoa. Eipä mennyt tuolla kertaa. Voin sanoa että tuntui! Yks toisto, alaselkään ottaa voi saatana. Ei auta tehdä kuin toinen toisto (=lue liikaa katseita, ei kehda tähän jättää :D ) 
Ja se meni repimällä ja sattuen selkään. Siihen jäi vedot. Siirryin tekemään koko reenin ajaksi rintaa ja haukkareita. Totesin sen viisaammaksi. Mutta liian myöhään. Tuloksena se että nyt ei ole kärsinyt tehdä juuri minkäälaisia variaatioita selkäliikkeistä. Oon kokeillut lämpökauratyynyä, ekstravenyttelyitä, lepoa ja ice poweria. Ei apua. Vitjat ja kun selkä mulla on vielä kaikista huonoimmin kehittynyt ja sitä oli tarkoituksena tehostella ennen siirtymistä seuraavaan harjoitusohjelmaan. Hyvä Katja hyvä!
Ei siinä, mä oon sitten selätön nainen varustettuna hirveillä hauiksilla lavalla syksyllä :D phah! 
Ehkä oon tyhmä mutta huomenna teen omia liikkeitäni selälle jotka ei kuulu tällä hetkellä ohjelmaani, esim. leuanvedot eri variaatioin ja tunnustelen luistaako yhtään. Toivottavasti ei tekis kipeää. Jos tekee niin ei auta kuin taas lepuutella sitä... 

Joulun aika meni leppoisasti, vaikkakin päivystys oli joulupäiväillan ammuttu täyteen. Ihmiset oli oikeesti kyllä kipeitä, eihän siellä muuten kukaan jaksais joulupäivänä odotella. Kuitenkin olo on levännyt kun sai olla aaton avokin perheen parissa ja ei ollut kiirus mihinkään :) Parasta oli tietty yhdessäolo, mutta myös se ruoka. Appiukon valmistama joulukinkku on super hyvää! Kuitenkin tuli syötyä varmaan vähiten jouluruokia ja karkkia mitä mikään joulu tähän mennessä. Johtuu varmaan siitäkin että tein periaatepäätöksen että kotona ei sitten aaton jälkeen paistella enään laatikoita. Yks suursyöntipäivä saaneen riittää ja sit takas ruotuun. Silloin paluu normiateroihin on muutenkin helpompaa ettei jää mässäilyt päälle. Oon tyytyväinen omaan itsekuriini. Tälläistä tahdonvoimaa ei oo tältä tytöltä aiemmin löytynyt! Meinasin ostaa tänään alesuklaata jemmaan mutta en tohtinutkaan. Parempi ettei sitä suklaata vaan yksinkertaisesti oo jemmassa!

Alemyynnille suuntasin välittömästi tapaninpäivän jälkeen sillä oon lopen kyllästynyt näihin liukkaisiin keleihin ja lenkkeilyyn kun pitää keskittyä siihen pysyäkö pystyssä vaiko ei. Nuo jääpiikkikengät on sikakalliita ja huomasin tarjouksen jossa ko. kengät lähti puoleen hintaan. Joten vola, tässäpä ne! Oon tosi tyytyväinen ostokseeni. Ainut vaan että nyt onkin sit ollut joulun jälkeen ihan sula maa. Ihime! :D





  Muistakaahan yks asia. Jos jokin ei haasta sinua, se ei muuta sinua!
Ääässi irti sohvasta eikä enään surkeita tekosyitä ! Ihanaa, päivätkin pitenee jo, nautinnollista vuodenvaihdetta toivotellen!