Joulu on lusittuna ja oli oikein rentouttava joulunaika sisarusten ja äidin kesken! Mulla oli niin hyvä mieli koska en muista koska oisin saanut olla jouluaaton sekä joulupäivän molemmat vapaalla. Äidin kanssa oltiin Tampereella yöjoulukirkossa aattona ja se oli jotenkin.. jollain tapaa rentouttava kokemus. Siellä sopraano lauleskeli kappaletta ja hoilattiin viitisen virttä. Viimeinen virsi laulettiin niin että kirkko oli pimeenä ja silloin tuli kunnon joulun tunnelmaa. Vaikka ajattelin että nukahdan satavarmana pystyyn kun aamusta olin hereillä parin tunnin yöunilla jo klo 5:30 en nukahtanut. Silmissäni näin sen hävetyksen kun äiti puskee mua kyynärpäällä kylkeen ja herättää kirkosta kuorsauksen keskeltä. :D Sopraano lauloi sen Varpunen Jouluaamuna niin hienosti että miltein tippa tuli linssiin. Jostain syystä tuli mieleen se Ylöjärveläinen koulupoika joka oli nukkunut pois lumikinoksen keskelle. Tuollaisille tapahtumille ei vain löydä sanoja.
Katseltiin jouluaattona sattumalta klo 18 20 vuotta vanhaa perheen jouluna kuvattua vhs-kasettia jossa klo oli 18. Meillä oli niin ihana lapsuus, mitään ei puuttunut vaikkakaan ei oltu rikkaimpia perheitä. Äiti ja isä on opettanut arvot jotka kantavat meitä jokaista sisarusta pitkälle elämässä :) On oltava rehellinen, luotettava itseensä, näytettävä tunteensa ja pidettävä toisista huolta :) Ja luulenpa että jokainen meistä ymmärtää että joskus vähemmän jotain voi olla loppuviimeksi enemmän.
Syötyä tuli juu! Aikamoista mättöä. Mutta yllätyksekseni tänä jouluna mulla oli hieman huono omatunto mässäilystä joka kyllä rajoitti jonkinverran syömisiäni. Kolmena perättäisenä päivänä ja suklaata monta sataa grammaa ahtaneena tiedän taas kuinka haluan elämäni jatkaa. Terveellisen ruokavalion parissa.
Kyseinen kuva kuvastaa hyvin tulevaa reipasta puolta vuotta meikälle. Näinhän se asia menee kun aloitan yhteistyön valmentajani kanssa ens kuun puolesta välistä. Ja tiedättekö mitä? Ei harmita sitten tippaakaan. Innolla odotan joka ikistä onnistumisen kokemusta kehittyvästä kropastani, odotan myös joka ikistä vitutuksen tunnetta kun ei jaksais lähteä aamuaerobisille mutta saa ittestään irti sen että mäpäs lähdenkin!
Se asia joka tulee väistämättä vastaan mitä taas EN odota innolla on kuinka ystävät tulevat kyseiseen vuoteen suhtautumaan. Mutta myös yhden asian tiedän. Tosi ystävät jäävät ja ne ketkä eivät ole tosiystäviä eivätkä osaa suhtautua elämäntyyliini tai ovat katkeria jostain syystä, tai vain ne ketkä eivät ymmärrä että urheilun vuoksi minulla voi välillä olla aika vähissä päivieni suhteen karsiutuvat lähipiiristäni. Se on surullista, mutta samalla erotellaan jyvät akanoista. Tosi ystävät pysyy, sen tiedän! :)
Mun punteissa tutisee jo nyt tuleva tapaaminen valmentajan kanssa. Eniten jännittää se ajatteleeko se tyyppi ollenkaan että kroppani soveltuis bodyfitneksseen. Jospa se heittääkin aivan jonkun muun lajin mulle. Jännää!
Huomenna treenaamaan jalkoja yhden vahan kamun kanssa joka on tullut Seinäjoelle Tampereelta viettämään joululomaa. Ihan mukavaa saada seuraa salille pitkästä aikaa!
